keskellä yötä masu tuskailua ja päivityksiä.

Vatsa on tänään jo toista päivä tuskaisen kipeä.

Ei ole aavistustakaan mistä voisi johtua, mutta sen voin sanoa että on kurjaa!

Kurjaa, kun pitäisi vain löhötä sängyn pohjalla (ja niinhän tänään teininkin paitsi illalla, kun

levottomuus iski).

Jokainen liike sattuu,liikkumattomuus sattuu, inhottavaa mutta myös

vessa tarpeidenkin tekeminen on tehnyt kipeää.

Jossei aamuun mennessä helpota käyn terkkarissa!

kello on 04:51 ja ajattelin valvoa koko yön.

Ainahan voi päivällä nukkua.

Eilen sain kutsun mallikoekuvauksiin!!!!!

En meinannut uskoa silmiäni, kun kutsu ilmestyi sähköpostiini.

Minut on valittu 15 ihmisen joukkoon kaikista hakemuksia

kysymysten, kuten paino,pituus,harrastukset,tulevaisuuden sunnitelmat yms ja kuvien perusteella.

vaude. Huono puoli taas on se, että siellä otetaan mallikuvakansiot hinnalla 180 e (100 kuvaa),

mutta onneksi sen voi maksaa osamaksuissa.

Vihdoin jotakin mukavaa taas.

Tänään olen tarkemmin perehtynyt swappaukseen! ihanaa <3_<3

Kiitoksia Maijulle mukaan ottamisesta, innostamisesta ja opetuksesta.

Marraskuussa onkin sitten siitä aiheesta miitti^^.

Kahvia kitusiin ja huomenna ärhentelyä yliväsymyksen puolella.

p.s. mieliala on turvallisella tasolla iloinen, kunhan vain nyt pysyisikin siellä.

kun helpompaa tietä ei uskalla löytää

Onko pahan onnen toistaa itseeän hetki hetkensä jälkeen, päivästä toiseen?
 Asialla ei ole merkitystä mistä pahat asiat johtuvat, mutta nitä tuntuu tulevan jonottain luokseni.
Jonot ovat monia kilometrejä pitkiä.
 Ensin luulen aina vihdoin hyvyyden ja onnen löytäneen hyvällä tuurilla, mutta sen pilaa aina jokin.
on liian vaarallista luottaa, on vaarallista uskoa hyvään, tulevaan.
Olen jo muutaman kuukauden odottanut koiran, oman vauvan olevan luovutus ikäinen ja saavani valopilkun elämääni.
 Olen uskonut ja jaksanut odottaa, olen luottanut kaikista rikotuista lupauksista huolimatta.
Tietänyt kuinka tämä pieni otus toisi sisältöä elämääni, toisi onnellisuutta ja jotain josta ei tarvitse luopua ennen kuolemaa. Ennen omaa kuolemaa, ennen eläimen kuolemaa.
 Olen tiennyt sen tuovan elämääni juuri sen sisällön jota tarvitsen , kun en kykene ulos lähtemäään itseni kanssa.
Osaa en edes sanoin kuvailla miltä nyt tuntuu. tahtoisin vain jättää kaiken taakseni. Olla joku muu ja unohtaa.
tahtoisin olla minä ja vanhus kuolleena maahan haudattuna ja unohtuneena.
 Olisi helpompi olla olematon, olla olemata olemassa.
olen liian heikko tehdäkseni kaikesta loppua.

Olen heikko vaikka tahtoisin jättää kaiken taakseni.
En osaa nähdä itselleni tulevaisuutta, en uusia mahdollisuuksia.
 On liian vaikeaa kun pahat asiat toistavat itseään. Töitä ei tule, ei koulua, ei onnea ei valoisuutta.
Onko minulla mitään enään jäljellä? ei.
On vaikea hengittää.

onnea tai ei, olo on epänormaali kaiken aikaa

Mieliala on ollut hyvä, ainakin suurimmaksi osaksi aikaa.
 Tietenkään en voi väittää ettei mielessä ole ollut painajaismaisia ajatuksia.
Tänään minulla oli työhaastatattelu kampin subwayhin ja tahtoisin niin
uskoa, että pääsen sinne. Pelottaa vain luottaa liikaa kun on minulle normaalia
, että joudun pettymään.
 No huomenna saan siitä kuulla lisää.
Tämän lisäksi tänään postissa tuli liput muotiviikoille jonne voitin liput netti kilpailussa.
 Silloin ajattelin ,että ehkä minulla onkin joskus edes pientä onnen hippusta elämässäni.

Nyt on loppu kokonaan eläinperäisten ruoka-aineiden käyttö.
Ei maitotuotteita eikä kanamunia, ei myöskään eläin peräisiä muita aineita kuten E-koodeja.
Tänään yllätyin kun luin netistä, että kopparpergin siiderit sisältävät niitä!
 Kyllä tähän ajan kanssa tottuu ja kun suurimman osan tuotteista tiedän joita voin suuhuni pistää.

Minulla on jo monta päivää ollut omituinen olo parisuhteessani.
 En osaa enään suhtautua tähän oikein.
Kyllä minä rakastan Jesperiä, en vain tiedä osaanko rakastaa oikealla tavalla.
Tuntuu siltä, että en tee muuta kuin satuta häntä.
  Ja jokaisella tavalla olen tuntenut meidät etäiseksi, olen tuntenut itseni erilliseksi, liian haavoittuneeksi.
Tuntenut hänet kaukaiseksi.
 En osaa ottaa vastaan läheisyyttä, kun sitä minulle yritetään antaa.
Minua pelottaa.

Tuntuu siltä, että olen jossain epätodellisessa maailmassa, epätodellisessa minussa.

Eilen olin Kirsikan kanssa kahvilla, kun tarjosi minun huonon rahatilanteen vuoksi.
 Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja puhua kaikkea maan ja taivaan väliltä!
On niin helppoa puhua hänen kanssaa, kun hän on samalla aaltopituudella kanssani.
 Ensiviikolla uusiksi!<3

Sen jälkeen menin Jennille pajamiittiin!
Oli hauskaa, katsoimme elokuvaa, katsoimme salkkareita, juttelimme, nauroimme, tanssahtelimme
ja pelasimme pullon pyöristystä.
 Miittiin saapui minä,Pekka,Jenni ja Minna. Mari käväisi nopeasti.
Noh se siitä, joimme myös jonkun verran.

Jostain syystä joka päivä tekisi mieli olla vain sekaisin.
Unohtaa kaikki ja olla ajattelematta.
 Sillä ei ehkä olisi merkitystä mitä vetäisin ollakseni sekaisin, mutta luojakiitos olen tyytynyt vain alkoholiin.
Mitä nyt muutamasta tyhmästä kokeilukerrasta, uskon ettei muut aineet ole minun juttuni.
En vain tahdo itselleni enempää ongelmia, kun elämä on muutenkin liian vaikeaa.
 Nyt väsyttää, tahtoisin nukkua päiväunet ja olla sen jälkeen pirteä.

aina on vaikea keksiä otsikkoa

Lähimuistini on huonontunut huomattavasti ja miestä lie johtuu.

Välillä tuntuu siltä, etten muista ollenkaa mitä olen viimeisen vuoden

aikana tehnyt, miltä on tuntunut tai ketä olen ollut.

Viime yönä oli vaikea nukahtaa, kun jalkaa kutittiO_o

Ja kaiken lisäksi olo oli tukala.

Minua itketti, oli ikävä entistä elämää.

Ikävöin perhettäni ja murehdin sitä mitä olen kaikille aiheuttanut.

Mielialani on ollut melko tasainen tähän mennessä tänään,

mutta viimeisen tunnin aikana on alkanut tuntua jälleen siltä

etten saa henkeä.

Pahat asiat kipuavat mieleeni ja yritän kaikin keinoin työntää niitä pois

mielestäni.

Olisipa se niin helppoa.

Muistan, kun asuin vielä kotona ja voin pahoin.

Äiti oli aina vierelläni ja halasi, kun sitä tarvitsin.

Minulla oli aina joku joka sanoi kaiken muuttuvan paremmaksi.

vaikken sitä välttämättä uskonut se tuntui silti hyvältä.

Kotona oloni on aina tuntunut erityisen tärkeältä.

Minulla on merkitystä perheeni keskellä, tai ainakin ennen oli.

Olen aina ollut siskojeni tuki ja turva, kun heillä on ollut paha olla.

Olen ollut heidän tukenaan ja ollut vahva omasta olostani huolimatta.

Minusta on ihanaa hoitaa siskojani, kun vanhemmat ovat poissa kotoa.

On ihanaa vaikka tiedän heitä surettavan, kun eivät tiedä missä äiti on.

En toki nauti siitä, että heillä on kurjaa mutta kun saan olla kerrankin se

joka huolehtii ja lohduttaa.

Silloin tunnen itseni tärkeäksi, kun saan halata ja pyyhkiä kyyneliä,

saan laittaa ruokaa ja leikkiä heidän kanssaan.

Toivottavasti pystyn vielä itse joskus saamaan oman perheen.

Omia lapsia.

Musta tuntuu, että mä olen sokea elämälle.

Koko viikko on kulunut samoja kaavoja noudattamalla.

Mistään ei ole tullut yhtään mitään.

Olen ollut kotona, olen murehtinut ja ollut yksin.

Tarvitsen tekstityksen elämän kululle.

Tahtoisin niin kovasti ymmärtää, miksi mieleni hajoaa.

Tarvitsen selityksiä tälle kaikelle.

Jesperille olen kiukutellut jälleen normaalia enemmän.

Olen suuttunut turhista asioista ja vaatinut jotain mahdotonta.

Kuinka kauan tämä kestää?

Syksy löi eilen vasten kasvojani hyvin kovaa.

Minne kesäni katosi?

Enhän ehtinyt tehdä mitään, en ehtinyt iloitsemaan.

Kahtena aiempana kesänä olin osastolla ja syytin niitä kesäni kurjuuteen.

Tänä kesänä olin vapaa lintu lentämään, mutten saanut siipiäni irti kahleista.

En kykene uskomaan kenenkään välittävän minusta aidosti.

Pelkään vain niin hurjasti jääväni yksin.

Onhan nyt syksy ja pimeää, se on liian hyvä tekosyy olla melankolinen ja väsynyt.

Hyvä syy olla yksin.

Jesper eilen sanoi tahtovansa estää minua jälleen eristäytymästä.

Ehkä hän luulee sen olevan helppoa.

Se on kaikkea muuta, kuin helppoa.

Itseni pakottaminen satuttaa minua vaikka tiedän kotiin jäämisen tuhoavan minua enemmän.

Olen kadottanut suurimman osan itsestäni, minulla ei ole jäljellä

yhtään unelmaa tai toivetta.

Missä elämän halu?

Nothing is more so than before

Näin pimeinä syys päivinä olo on erityisen uupunut.
 Tahtoisin aamuisin jäädä makaamaan peiton alle, halki päivän ja halki yön.
Toki minä rakastan syksyä, mutta tämä pimeä saa minut suremaan.
 Olo on hieman yksinäinen. Olen yksin kotona, vailla seuraa tai tekemistä.
Tuntuu siltä, kuin olisi myöhä ilta.
 Olisipa minulla hyvä kirja luettavana.
Voisin vetää villasukat jalkoihini ja käpertyä viltin alle lukemaan.
 Voisin sukeltaa kansien sisään miettimättä omaa elämääni.
Voisin kuvitella olevani joku muu.

Tämän kuun aikana pääsen jälleen kotiin käymään.
 Olen siitä hyvinkin iloinen, mutta minua pelottaa.
Ovia aukeaa, ja huomaamattani se jo suljetaan selkäni takana.
 Kotona on raskasta näyttää onnelliselta, on vaikeaa peittää arvet tuoreet ja menneet.
En tahdo näyttää perheelleni kuinka vaikeaa elämä minulle vielä tänäänkin on.
On niin vaikea myöntää, etten koskaan sittenkään ole tullut onnelliseksi.
 Kaiken lisäksi on kamala palata sinne, koska pois lähteminen on aina yhtä kamalaa.
Kyyneliä ja vilkutuksia. Huutoja junan perään.

Tahtoisin tietää miksen osaa irrottaa otettani tästä kaikesta.
 Miksi en voi jättää syömishäiriötä ja masennusta taakseni?
Ehkä siitä on tullut oma turvapaikkani.
Aina on jotain mitä ei voi menettää.

---------------------------------------------------------------------------------

Viikonloppu taas meni hyvin nopeasti.
 Perjantai aamun ja päivän touhusin kaikkea.
Siivosin ja valmistelin Jesperin 21.vuotis syntymäpäiväjuhlia.
Leivoin mokkapaloja ja mini pizzoja.
 Ilta meni loistavasti ja oli hyvä olla.
 Hyvä olla humaltuneena.
Unohtaen tylsän ja tukalan arjen.
 Näin silloin kolmea ystävääni joita en ole aikoihin nähnyt.
Olemme tunteneet jo ensimmäisestä luokasta asti ja yhden heistä tunsin jo 5-vuotiaana.
Kaiken tämän menetetyn ajan jälkeen pystyin olemaan heidän kanssaan täysin oma itseni.
 Pystyin puhumaan kaikesta ja tuntui turvalliselta.
vanhat hyvät ajat kipusivat mieleeni ja tahdoin vain hymyillä.
 Olisinpa edelleen siinä ajassa, kun kaikki oli kaunista.

"Muistot eivät vaalene koskaan, ne eivät katoa.
Muistot pitävät minua hengissä,
 syleilevät minua lämmöllään, aina kun ne tahdon muistaa.
Unohtaessani ne hetkeksi olen yksin."

Toivossa minä voin vain elää,
vielä tämä paha jättää minut ja
kaikki on melkein niin, kuin ennen.

rakastamista ja pelkäämistä

Suloisuutta, rakastan sinua.
Rakastan sinua mutten kykene olemaan arvoisesi. Olen vain minä.
 Olen haavoittunut ja jo valmiiksi kuollut, henkisesti.
En kykene peittämään pahaa oloa sinulta, puran sen vain sinuun.
 Anna anteeksi rakas.

päivä on ollut mielenkiintoinen. Vaihdoimme järjestystä asunnossamme ja siivosimme.
 Uuvuttavaa, uuvattavaa.
Mieliala on ollut melko mukava koko päivän mutta aika ajoin olo on ollut kuitenkin
se sama paha pelkotila, ahdistus ja kataluus, ikuinen kamaluus.
 Kuinka jaksan taistella itseni tästä irti? Ehkä en vain jaksa koskaan loppuun asti.
Mieleäni piristi se, kun kulta yllätyksenä oli sytyttänyt kynttilöitä ja kaatanut lasilliset punaviiniä (ei humala mielessä)
pelkkä romanttisuus ja sitä minä juuri arvostan, rakastan<3 Eihän kumpikaan meistä edes pidä viinistä, mutta pitää olla aikuinen... ainakin pitäisi olla.
 Särkyneenä ei kykene kasvamaan, ei elämään.
Olisimpa edelleen sama Suvi, kuin vuosia sitten.

p.s. ikävöin äitiä, ikävöin perhettäni. Pelkään heidän hyljänneen minut oikeasti.
Ikävöin,ikävöin,ikävöin

No kirjotan sittenkin vielä, kun mieli tekee.
Kirjoittaminen hieman lieventää oloa, pahaa oloa.
 En uskalla sanoa.
En uskalla myöntää, en kuiskata.
 Yhä useammin huomaan ajattelevani kuolemaa, sitä mitä se toisi mukanaan.
Miltä se tuntuisi?
Olisiko se hiljainen taivas, rauhallinen uni?
Hymyä? itkua? surua? naurua?
Ehkä osaisin olla onnellinen. Ei tarvitsisi murehtia eikä pelätä.
 Pelkään, pelkään, pelkään.
Taidan olla onneton. Pimeän kujan päässä, syövereissä ja eksynyt.

Onnellisuus on pelkkä kaunis muisto menneisyydessä.

Forgotten'm ashamed I do not get

Katoamaan tätä petosta en saa
tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Unohtumaan mä häpeää en saa
tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta

Heräsin, mä vielä olemassa olen,
sydän lyö, se takoi hajalle mun unen,
jokin ei nyt ole niinkuin oli eilen,
mut peite päälläni oo niinkuin painajainen
Silmät kii, mä vielä vähän tässä makaan
nukahtaa en uudestaan voi todellakaan
hetki vielä menee ennen kuin se tulee,
eilisen paino se pimeä paino

 

 

Mitenkäs nämä päivät vain häviävät?

Olen kotona lukkojen takana päivästä toiseen enkä kykene olemaan todellinen.

Päiväni valuvat minun ollessani ahdistunut, juoden kahvia,

tehden ruokaa, katsoessani telkkaria,

olemalla tietokoneella,

tehden ristikkoa..

Ei mitään järkeä.

Ei mitään tajuttavaa.

Kiitos siitä, että parasystäväni soitti minulle vielä antaekseen uuden mahdollisuuden.

Älä tyttö unohda, etten ole lakannut miettimästä sinua hetkeksikään.

Ehkä häpeä sai minut olemaan piilossa.

Häpeän tekojani, häpeän itseäni, häpeän kehoani, häpeän elämääni.

Häpeän myös heikkouttani.

Olen vain turta tuntemaan muuta.

Olen huomannut, etten enään osaa itkeä muiden nähden.

Pelkään purskahtavani itkuun muiden läsnäollessa.

En edes Jesperin olkapäätä vasten tahdo itkeä. En osaa enkä

uskalla. 

En voi näyttää kaikkea pahaa oloa, enkä voi kätkeäkkään.

Surullisuus purkautuu vihaisuutena.

Tunteeni ovat sekaisin ja räjähtäneitä.

Tahtoisin niin pystyä puhumaan kaikesta muille, läheisilleni.

En vain pysty. En voi kertoa kaikkea niin kuin oikeasti on.

En tahdo myöntää tarvitsevani tukea ja apua enemmän kuin koskaan ennen.

Löytyykö todellisuutta mistään?

tylsäääää

Kopsasin peppiinalta, anteeksi.

Energia
Väsymys, huolestuneisuus X
Univaikeudet, varhainen herääminen X
Kova vatsa, vatsaongelmat X
Huono verenkierto X
Mielialan vaihtelut X
Lihasmassan väheneminen X
Ajatusten kiinnittyminen ruokaan X

Proteiini
Lihasmassan väheneminen X
Turvonnut maha X
Ripuli
Virtsanpidätysvaikeudet
Hiustenlähtö X
Turvotus X
Kasvun pysähtyminen X

Hiilihydraatit
Verensokerin lasku X
Vapina, tärinä X
Ahmimiskohtaukset X
Ketoaineiden muodostuminen
Serotoniinivaje X
Masennus X
Poissaoleva tunne X

Rasva
Heikentynyt makuaisti, proteiininpuutos
Lisääntynyt infektioherkkyys
Haavojen heikko paraneminen X
Pimeänäön heikkeneminen
Silmien valonarkuus ja kirvely X
Heikentyneet refleksit X
Pakko-oireet X
Heikentynyt muisti X

Rauta
Paleleminen, kalpeus X
Ummetus X
Nopea kylläisyyden tunne
Kuukautishäiriöt X
Hidas aineenvaihdunta X
Keskittymisvaikeudet X
Väsymys, ärtyneisyys X
Levottomuus X

Suola
Huimaus, päänsärky X
Pahoinvointi X
Turvotus aterian aikana ja sen jälkeen X
Jatkuva virtsaamisen tarve, myös yöllä
Lihasheikkous, puutuminen X
Yöhikoilu X
Taipumus pyörtyilyyn

Vitamiinit
Mustelmat X
Nenäverenvuoto
Taipumus kompasteluun
Kömpelyys X
Suupielten haavaumat X
Kuiva ja hilseilevä iho X
Näppyjä raajoissa X