Onko pahan onnen toistaa itseeän hetki hetkensä jälkeen, päivästä toiseen?
Asialla ei ole merkitystä mistä pahat asiat johtuvat, mutta nitä tuntuu tulevan jonottain luokseni.
Jonot ovat monia kilometrejä pitkiä.
Ensin luulen aina vihdoin hyvyyden ja onnen löytäneen hyvällä tuurilla, mutta sen pilaa aina jokin.
on liian vaarallista luottaa, on vaarallista uskoa hyvään, tulevaan.
Olen jo muutaman kuukauden odottanut koiran, oman vauvan olevan luovutus ikäinen ja saavani valopilkun elämääni.
Olen uskonut ja jaksanut odottaa, olen luottanut kaikista rikotuista lupauksista huolimatta.
Tietänyt kuinka tämä pieni otus toisi sisältöä elämääni, toisi onnellisuutta ja jotain josta ei tarvitse luopua ennen kuolemaa. Ennen omaa kuolemaa, ennen eläimen kuolemaa.
Olen tiennyt sen tuovan elämääni juuri sen sisällön jota tarvitsen , kun en kykene ulos lähtemäään itseni kanssa.
Osaa en edes sanoin kuvailla miltä nyt tuntuu. tahtoisin vain jättää kaiken taakseni. Olla joku muu ja unohtaa.
tahtoisin olla minä ja vanhus kuolleena maahan haudattuna ja unohtuneena.
Olisi helpompi olla olematon, olla olemata olemassa.
olen liian heikko tehdäkseni kaikesta loppua.
Olen heikko vaikka tahtoisin jättää kaiken taakseni.
En osaa nähdä itselleni tulevaisuutta, en uusia mahdollisuuksia.
On liian vaikeaa kun pahat asiat toistavat itseään. Töitä ei tule, ei koulua, ei onnea ei valoisuutta.
Onko minulla mitään enään jäljellä? ei.
On vaikea hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti