Liikaa valvomista ja olemattomia unirytmejä.
Kello on puol kaks ja oon nyt muutaman tunnin yö unien jälkeen ollut melkeen 10 tuntia hereillä.
Luulin, että univelkojen ja ylivuorokauden valvomisen jälkeen oisin nukkunut hyvin.
Mutta ei niin ei...
Ehkä mä sitten maanantaina sille psykologille saan taottuu sen päähän sen etten yksin
kertasesti pysty nukkumaan vaikka, kuinka yrittäisin.
Eihän mun pää tai ylipäätänsä elimistö kestä kohta enää tällästä jatkuvaa univajetta.
Päivä päivältä se vaan lisääntyy ja kasvaa kasvamistaan.
Tunteina, minuutteina ja sekuntteina.
Enkä halua ajatella heti ensimmäisenä herätessäni, että nyt tarvitaan jotain joka piristää takuu varmasti.
Likaisia ajatuksia ja mielen huutoja takaraivossa.
Tahdon vain nukkumaan, en voi olla jälleen itseni kanssa hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti