Sulaa Sadetta

Pakko sanoa, että viime päivinä olen inhonnut olla kehossani enemmän, kuin pitkään aikaan.
 Pakko myöntää, että on tehnyt mieli edes oksentaa joka ikinen ruumiin osani irti.
Irti, jotta olisin edes pikkasen kevyempi.
Silti en ole niin tehnyt, miettinyt vain jokaisena sekunttina sydämmeni lyödessä.
 Kukaan ei kykene ymmärtämään, kuinka inhoan tätä ihoa jonka sisällä kehoni elää.
Kukaan ei ymmärrä, kuinka pää kalloni sisällä vihaa jokaista ajatusta jota ajattelen.
 Eikä ymmärrä sitä, kuinka vihaan jokaista tunnetta jota tunnen.
Ei ymmärrä sitä kipua joka saa sieluni palamaan
 ja vaikeroimaan tuskassa.

Kulta kertoo, kuinka kaunis olen ja yritän hymyillä.
 Yrittäen pitää paidan päällä piilottaen kehoani.
Vihaten, paeten ja peläten.
Olkoot huomenna sitten se parempi ja vahvempi päivä, parempi ehkä.
Yrittäen kieltää nämä möröt mielestäni.
 Yritän olla tuntematta sitä etten ole tarpeeksi arvokas näin ottamaan yhteyttä
tyttöön jota kaipaan ja rakastan ehkä enemmän, kuin ketään ystävää koskaan.
 Se tyttö on mieleni kultaa ollut ulfåsasta asti! <3 nbsp="nbsp" p="p">Huomenna soitan ja piste. Olen ehkä tarpeeksi vahva.