On niin kovin pimeää ja kylmää.
Luissa asti tuntuu tuo jäätävä viima, huolimatta siitä olenko sisällä vai ulkona.
Olenko peiton alla vaiko alasti.
Pimeä seuraa minua, se johtaa mailmaa.
Ei se anna minun herätä aamuun, jolloin edes pikkuisen aurinko
saattaa paistaa pilvien raosta.
Kuinka koota nämä kaikki sirpaleet minusta jotka ovat hajonneet pala kerrallaan?
Taas se tunne, kun haluaisin vain paeta kaikkea.
Paeta itseäni, paeta ihmisiä, vastuuta, elämää, onnea, pelkoa
ja jokaista tunnetta jota voi tuntea.
Jokaista tekoa, jota voi ihminen tehdä.
Vaihtoehtoina luovutus tai elämän tavoitus.
Kumpi se aina onkaan se helpompi tie...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti