1.2.10

nukutus



Olen aamussa pimeässä, en katso ikkunasta.
En katso eiliseen, en yöhön pettävään.
Mieleni maalaa, kuvan joka saattaa satuttaa.
Äänet huutavat itseni kadottamaan,
olen oikeasti joku muu.

Kahvia kuolemalle,
olen tänään vain unta.

-suvi-

Niin ja huomenta runosen jälkeen.
En mitenkään osannut viimeyönä nukahtaa.
En ottanut iltalääkkeitä ja pyörin sängyssä aamunpikkutunneille.
Herätyskelloni soi aivan liian aikaisin.
Olen juuri nyt väsynyt ja liian vähän unen ajatusten alaisena.
Tahdon, että tästä päivästä tulisi kerrankin jotakin hyvää.
Tänään tapaan pojan.
Tapaan pojan joka ei ole poikaystäväni.
Tapaaminen ei olisi paha ei ollenkaan, jos minä en olisi tälläinen.
Minulla on perhosia vatsassa, suuria ja petollisia perhosia.




Ei kommentteja: