Vaihteeksi itken yksin kotona.
Kuuntelen musiikkia joka saa oloni vain kurjemmaksi,
olemalla melankolista.
Ahdistaa niin paljon, etten osaa edes kuvailla tätä tunnetta.
Ei vain edes ahdista vaan minut valtasi järkyttävä epätoivoisuus.
Tunne joka sattuu, polttaa rinnassa asti.
Jos olisin tarpeeksi vahva ihmisenä minä lopettaisin
nämä päiväni.
En näe syytä jatkaa yrittämisestä, kun vuodesta toiseen kaikki
on ollut samanlaista.
Lääkkeistä ja hoidoista huolimatta.
En ole kukaan, enkä mitään.
Vihaan itseäni enkä osaa kunnoittaa läheisiäni.
Olen väsynyt mielentilaani, olen väsynyt heikkouteeni.
Olen liian surkea ja jopa fyysinen vointini on romahtamaisillaan.
vittu mitä paskaa, olen niin teennäinen.
Kuuntelen musiikkia joka saa oloni vain kurjemmaksi,
olemalla melankolista.
Ahdistaa niin paljon, etten osaa edes kuvailla tätä tunnetta.
Ei vain edes ahdista vaan minut valtasi järkyttävä epätoivoisuus.
Tunne joka sattuu, polttaa rinnassa asti.
Jos olisin tarpeeksi vahva ihmisenä minä lopettaisin
nämä päiväni.
En näe syytä jatkaa yrittämisestä, kun vuodesta toiseen kaikki
on ollut samanlaista.
Lääkkeistä ja hoidoista huolimatta.
En ole kukaan, enkä mitään.
Vihaan itseäni enkä osaa kunnoittaa läheisiäni.
Olen väsynyt mielentilaani, olen väsynyt heikkouteeni.
Olen liian surkea ja jopa fyysinen vointini on romahtamaisillaan.
vittu mitä paskaa, olen niin teennäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti