arvokkuutta ja arvottomuutta

Tänään tulen olemaan humalassa, juuri nyt ei edes tekisi mieli.
Juon ystäväni kanssa, onhan sentään pikkulauantai.
Oksettaa ja särkee vatsaan.
Minä vain luotan siihen, että alkoholi jälleen
turruttaa henkisen ja fyysisen kivun minusta.
Ajaa tiehensä yhdeksi illaksi, kunnes
taas pään selvitessä olen minä ja surkea.

Eilen puhuin läheisimmän ystäväni kanssa puhelimessa (love you girl).
Kyyneleet alkoivat valua, kun tyttö sanoi
tahtovansa ravistella minua niin kauan kunnes
ymmärrän, että tapan itseni tätä menoa.
"sydämeni heikkenee päivä päivältä"
Onneksi minulla on ystäviä jotka ymmärtävät, jotka eivät hylkää
vaikka en olisi täydellinen.
He kannustavat minua ja jaksavat uskoa päivästä toiseen
minunkin vielä joskus löytävän tasapainon.

Olenhan minä yrittänyt saada itseni takaisin.
Tahdon unelmoida,nauraa ja elää.
Nauttia jokaisesta pienestä asiasta joka ennen sai minut
tuntemaan elämän kauniiksi.

Kaikesta huolimatta, jaksan pienesti uskoa siihen, että
minusta tulee vielä jotain hienoa.