Bloggailu on jäänyt viime päivinäni hieman vähemmälle.
Kulta oli perjantaista eiliseen kotona, ja osasin olla hieman onnellisempi.
Peläten tätä päivää, kun olen taas yksin.
Ahdistaa etten ole elämässäni saanut mitään aikaiseksi.
Olen kahlannut kurassa vuodesta toiseen.
Tahtoisin oppia elämään yksin ja itsekseen, mutta en osaa opetella.
En osaa opetella paranemaan, en nauramaan.
Join jälleen viikonlopun jokaisena päivänä, tahtoisin vain olla humalassa.
Entä jos olen tulossa alkoholistiksi? Kaiken tämän muun lisäksi?
No ei se minua jaksa kiinnostaa, se olisi pieni murhe kaiken muun keskellä.
Rakkaani ei vain jaksa ymmärtää sitä miksi en osaa nauttia ilman drinkkejä ja humalaa.
Olenhan minä yrittänyt selittää. Varsinkin sitä miksi tahdon juoda viikolla, kun olen yksin.
Pelkään omia ajatuksiani, ja tunteitani.
Entä jos jonain päivänä ahdistus kasvaa niin suureksi, että päätän nukahtaa.
Myönnän ajatelleeni sitä monena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti