Olen tässä ja nyt, eksynyt.
Istun asunnossa, josta pitäisi luoda koti minulle ja rakkaalleni.
Kun olen yksin täällä, ahdistun.
Päiväni valuvat hukkaan itkien ja huutaen.
Sovin tapaamisia, mutta jatkuvasti perun ne.
Syynä väsymys,ahdistus,pahoinvointi (tai jokin muu).
Pelottaa, että eristäydyn uudestaan.
Tällä kertaa minua ei pelastaisi kukaan.
Minä vain vajoaisin syvälle pimeeän, olisin vain yksin.
Entä jos kulta kyllästyy ainaiseen ahdistukseeni?
Siitä että päivittäin itken puhelimeen hänelle oloani.
On niin ikäväkin.
Minusta tuntuu etten osaa elää, en ole mitään.
Vain kullan kanssa olen hänen rakkautensa ja se on elämäni.
Olen ollut taas humalassa jatkuvasti...
Olen pian tänääkin, sitten kohta.
Mikä minusta on tulossa?
p.s.läski ahdistaa ja vihaan itseäni.
pp.ss. nyt on hieman kivaa, kun ural moccaa on kulunut <3
25.2.10
23.2.10
save me
Aika, kun ei kulu millään.
Päiväni matelee, enkä näe siinä mitään järkeä.
Ei ole järkeä olla tekemättä mitään.
Heräsin tänään ja olen vain istunut koneella, en ole kyennyt edes pukemaan.
Tajusin juuri, kuinka yksin olenkaan.
Selasin puhelimeni numeroita enkä löytänyt, kuin kaksi tai kolme ihmistä
joille voisin soittaa ja sanoa olevani ahdistunut ja yksinäinen.
Paras ystäväni on turussa, toinen on terapiassa eikä tulisi kuitenkaan.
Rakas on armeijassa ja minä olen kotona.
Ahdistaa taas järkyttävän paljon.
Inhoan päiviä joilla ei ole merkitystä.
Tahtoisin nyt korkata pullon ja leijua humalaan.
Taivaaseen, tai helvettiin.
Olisinko onnellisempi kuolleena? Uskon niin.
En vain uskalla kokeilla.
En voi kuvitella kuinka pahalta rakkaastani tuntuisi.
En osaa olla niin itsekäs, että päättäisin oman tuskani.
Minulla ei ole elämää.
Ikuisuudenko joudun itkemään?
Voisiko joku pelastaa?
Bloggailu on jäänyt viime päivinäni hieman vähemmälle.
Kulta oli perjantaista eiliseen kotona, ja osasin olla hieman onnellisempi.
Peläten tätä päivää, kun olen taas yksin.
Ahdistaa etten ole elämässäni saanut mitään aikaiseksi.
Olen kahlannut kurassa vuodesta toiseen.
Tahtoisin oppia elämään yksin ja itsekseen, mutta en osaa opetella.
En osaa opetella paranemaan, en nauramaan.
Join jälleen viikonlopun jokaisena päivänä, tahtoisin vain olla humalassa.
Entä jos olen tulossa alkoholistiksi? Kaiken tämän muun lisäksi?
No ei se minua jaksa kiinnostaa, se olisi pieni murhe kaiken muun keskellä.
Rakkaani ei vain jaksa ymmärtää sitä miksi en osaa nauttia ilman drinkkejä ja humalaa.
Olenhan minä yrittänyt selittää. Varsinkin sitä miksi tahdon juoda viikolla, kun olen yksin.
Pelkään omia ajatuksiani, ja tunteitani.
Entä jos jonain päivänä ahdistus kasvaa niin suureksi, että päätän nukahtaa.
Myönnän ajatelleeni sitä monena päivänä.
Kulta oli perjantaista eiliseen kotona, ja osasin olla hieman onnellisempi.
Peläten tätä päivää, kun olen taas yksin.
Ahdistaa etten ole elämässäni saanut mitään aikaiseksi.
Olen kahlannut kurassa vuodesta toiseen.
Tahtoisin oppia elämään yksin ja itsekseen, mutta en osaa opetella.
En osaa opetella paranemaan, en nauramaan.
Join jälleen viikonlopun jokaisena päivänä, tahtoisin vain olla humalassa.
Entä jos olen tulossa alkoholistiksi? Kaiken tämän muun lisäksi?
No ei se minua jaksa kiinnostaa, se olisi pieni murhe kaiken muun keskellä.
Rakkaani ei vain jaksa ymmärtää sitä miksi en osaa nauttia ilman drinkkejä ja humalaa.
Olenhan minä yrittänyt selittää. Varsinkin sitä miksi tahdon juoda viikolla, kun olen yksin.
Pelkään omia ajatuksiani, ja tunteitani.
Entä jos jonain päivänä ahdistus kasvaa niin suureksi, että päätän nukahtaa.
Myönnän ajatelleeni sitä monena päivänä.
17.2.10
Mikä sen ihanempaa, kuin aamutupakka kahvikupin kera.
Kello on minulle vähän, kun olisin tahtonut vielä uinua, mutta en vain kyennyt
nukkumaan.
Jälleen nukuin lääkkeiden ansiosta noin kello kolmeen yöllä ja sen jälkeen heräilinkin koko ajan.
Näin äidistä unta ja ikävä vain kasvois.
Kaipaan niin äidin turvalliseen syliin.
Ehkä ei ollut kovinkaan järkevää muuttaa vielä omilleen.
Varsinkaan, kun perhe asuu melkein toisella puolella suomea.
Nyt sen ymmärrän, että tämä vain tuhoaa minua.
Olen päivästä toiseen maassa, ahdistunut ja pelokas.
Pelään eristäytyväni jälleen.
Olen tässä viime aikoina perunut lukuisia tapaamisia, kun en ole kyennyt
astumaan ovesta ulos, kyennyt päästämään ihmisiä lähelleni.
Tänään paras ystäväni tulee tänne, ehkä jo ennen puoltapäivää.
En peru sitä, koska tiedän tytön auttavan minua henkisesti.
Tyttö piristää minua.
Herättyäni keitin kahvi ja kahvin tippuessa venyttelin ja tein muutamat lihaskunto liikkeet.
Minua hymyilyttää.
Kello on minulle vähän, kun olisin tahtonut vielä uinua, mutta en vain kyennyt
nukkumaan.
Jälleen nukuin lääkkeiden ansiosta noin kello kolmeen yöllä ja sen jälkeen heräilinkin koko ajan.
Näin äidistä unta ja ikävä vain kasvois.
Kaipaan niin äidin turvalliseen syliin.
Ehkä ei ollut kovinkaan järkevää muuttaa vielä omilleen.
Varsinkaan, kun perhe asuu melkein toisella puolella suomea.
Nyt sen ymmärrän, että tämä vain tuhoaa minua.
Olen päivästä toiseen maassa, ahdistunut ja pelokas.
Pelään eristäytyväni jälleen.
Olen tässä viime aikoina perunut lukuisia tapaamisia, kun en ole kyennyt
astumaan ovesta ulos, kyennyt päästämään ihmisiä lähelleni.
Tänään paras ystäväni tulee tänne, ehkä jo ennen puoltapäivää.
En peru sitä, koska tiedän tytön auttavan minua henkisesti.
Tyttö piristää minua.
Herättyäni keitin kahvi ja kahvin tippuessa venyttelin ja tein muutamat lihaskunto liikkeet.
Minua hymyilyttää.
16.2.10
thorn in my side
Perjantai illasta lähtien vasenta nimetöntäni on pidellyt hopeinen sormus.
Tuona samana iltana rohkaisu ryypyn ja tupakan jälkeen, oli minun aika
tunnustaa tuo vääryys, petos ja pahuus jonka tein.
Petin rakastamaani ihmistä.
Kamalaksi kaiken tekee, sen pettämis kumppanin olevan minulle liiankin
tärkeä ystävä.
Itkin ja itkimme.
Tiedän luottamukseni menneen, mutta onneksi rakkaus voittaa.
Viime päivät ovat olleet minulle mahdottoman raskaita.
Silmäni näkevät vain sumeaa, sakeaa kipua.
Tahtoisin niin vain vajota pimeään.
Unohtaa ja unohtua.
Eilen, minä join hieman yksin tuota rakastamyrkkyä nimeltä alkoholi.
Join ja join, Ahdistus vain kasvoi ja ensi kertaa tunsin näin.
Alkoholin piti olla turvani?
Minä menin ja otin aivan liikaa rauhoittavia.
En muista menneeni nukkumaan, en muista syöneeni liikaa.
En muista oksensinko, se ahdistaa minua.
Seuraavaksi heräsin ambulanssi miehen ravisteluun ja herätykseen.
He olivat pitkään hakanneet oveani, mutta en reagoinut mitenkään.
Ystäväni oli heidät luokseni kutsuneet.
Selvisin hengissä, nukuin kotona ja nyt tiedän ettei tuokaan annos riittänyt ikuiseen
pilvilinnaan.
Ei siipeni koskaan kasva takaisin, joten on ne itse ommeltava.
Kuinka kaipaankaan entistä elämääni, aikaa kaukaisuudessa.
En ollut surullinen, en ahdistunut en mitään.
Pikemminkin voisin sanoa että olin täynnä elämää ja nyt elän tyhjää elämää.
Harmi ettei tehtyjä asioita saa tekemättömiksi.
Vaikka kuinka tahtoisin.
Voin vain parantua masennuksesta ja syömishäiriöstäni tai luovuttaa.
Luovutus kuulostaa säälittävältä, mutta liiankin helpolta.
Kuinka kauan minun on vielä kestettävä?
Inhoan sitä ettei minulla ole pelastajaa, mikään ei kykene viemään
tätä pahaa pois.
Jos edes olisi kesä.
Olisi vihreää, aurinkoista, kaunista ja lämmin.
Minä menisin töölön rantaan, ostaisin jäätelön kioskista, minä kahlaisin
mesessä, liottaisin varpaitani viileässä vedessä.
Leikkisin kaiken olleen pahaa unta.
Tuona samana iltana rohkaisu ryypyn ja tupakan jälkeen, oli minun aika
tunnustaa tuo vääryys, petos ja pahuus jonka tein.
Petin rakastamaani ihmistä.
Kamalaksi kaiken tekee, sen pettämis kumppanin olevan minulle liiankin
tärkeä ystävä.
Itkin ja itkimme.
Tiedän luottamukseni menneen, mutta onneksi rakkaus voittaa.
Viime päivät ovat olleet minulle mahdottoman raskaita.
Silmäni näkevät vain sumeaa, sakeaa kipua.
Tahtoisin niin vain vajota pimeään.
Unohtaa ja unohtua.
Eilen, minä join hieman yksin tuota rakastamyrkkyä nimeltä alkoholi.
Join ja join, Ahdistus vain kasvoi ja ensi kertaa tunsin näin.
Alkoholin piti olla turvani?
Minä menin ja otin aivan liikaa rauhoittavia.
En muista menneeni nukkumaan, en muista syöneeni liikaa.
En muista oksensinko, se ahdistaa minua.
Seuraavaksi heräsin ambulanssi miehen ravisteluun ja herätykseen.
He olivat pitkään hakanneet oveani, mutta en reagoinut mitenkään.
Ystäväni oli heidät luokseni kutsuneet.
Selvisin hengissä, nukuin kotona ja nyt tiedän ettei tuokaan annos riittänyt ikuiseen
pilvilinnaan.
Ei siipeni koskaan kasva takaisin, joten on ne itse ommeltava.
Kuinka kaipaankaan entistä elämääni, aikaa kaukaisuudessa.
En ollut surullinen, en ahdistunut en mitään.
Pikemminkin voisin sanoa että olin täynnä elämää ja nyt elän tyhjää elämää.
Harmi ettei tehtyjä asioita saa tekemättömiksi.
Vaikka kuinka tahtoisin.
Voin vain parantua masennuksesta ja syömishäiriöstäni tai luovuttaa.
Luovutus kuulostaa säälittävältä, mutta liiankin helpolta.
Kuinka kauan minun on vielä kestettävä?
Inhoan sitä ettei minulla ole pelastajaa, mikään ei kykene viemään
tätä pahaa pois.
Jos edes olisi kesä.
Olisi vihreää, aurinkoista, kaunista ja lämmin.
Minä menisin töölön rantaan, ostaisin jäätelön kioskista, minä kahlaisin
mesessä, liottaisin varpaitani viileässä vedessä.
Leikkisin kaiken olleen pahaa unta.
12.2.10
Vieläpä päätin postailla, kun on luppoaikaa ennen lähtöä.
En viitsinyt psykiatrin takia meikata juuri ollenkaan tai miettiä tuntia
vaatteitani.
Kuitenkin menen suihkuun kotiin palattuani.
Toivon tästä päivästä tulevan hyvä, jotta joskus voisin hymyilläkin.
Tahtoisin tänään nähdä omia ystäviäni, tahtoisin olla humalassa ja hymyillä.
Jotenkin minusta tuntuu, että yritän hukuttaa murheet alkoholiin, vaikka eihän
ne lopulta sinne huku? Surut palaavat pintaan seuraavana päivänä viimeistään.
Tuo alkoholin tuoma onni on epäaitoa, mutta olenko itsekään tarpeeksi aito?
Ulkona on huurteinen pakkasilma, eikö minua juuri nyt haluttaisi paleltua.
Ei vain ole vaihtoehtoja.
En viitsinyt psykiatrin takia meikata juuri ollenkaan tai miettiä tuntia
vaatteitani.
Kuitenkin menen suihkuun kotiin palattuani.
Toivon tästä päivästä tulevan hyvä, jotta joskus voisin hymyilläkin.
Tahtoisin tänään nähdä omia ystäviäni, tahtoisin olla humalassa ja hymyillä.
Jotenkin minusta tuntuu, että yritän hukuttaa murheet alkoholiin, vaikka eihän
ne lopulta sinne huku? Surut palaavat pintaan seuraavana päivänä viimeistään.
Tuo alkoholin tuoma onni on epäaitoa, mutta olenko itsekään tarpeeksi aito?
Ulkona on huurteinen pakkasilma, eikö minua juuri nyt haluttaisi paleltua.
Ei vain ole vaihtoehtoja.
miss you
vielä puolitoista tuntia ja olen psykiatrilla.
Eilen kysyivät puhelimessa tarvitsenko minä sairaalahoitoa.
Mitä muutakaan olisin voinut, kuin kieltää?
Vaikka olisi varmasti järkevintä viettää hetki pysäkillä.
Olla siellä ja alkoholisoitumatta,oksentamatta,viiltelemättä,inhoomatta?
Tosin vain he eivät minua osaa auttaa.
Minun yksin selvittävä tästä.
Nukuttaa edelleen.
Juon kahvia, mutta eipä sekään auta.
Kumpa asunto olisi jo kunnosa, olisin saanut tavarani oulusta.
Kaikki olisi laitettu ja tuntusin tämän osoitteen enemmän omakseni.
Jos omat valokuvani,vanhat päiväkirjani,runoni,levyni ja kirjani olisivat täällä.
Katsoisin valokuvia ja luultavasti itkisin, koska kaipaan aikaa jolloin olin
vielä onnellinen.
Kaipaan perhettäni.
Näin sairaana en kykenisi asumaan kotona.
En koska satuttaisin perhettäni aivan liikaa.
Nyt, kun olen yksin ei kukaan huomaa kuinka pohjalla olen.
Viikonloppuisin olen pohjalla, mutta rakas sokea poikaystäväni antaa minun ollakkin.
Me emme usein puhu siitä, kun minä viiltelen, oksennan ja inhoan olla olemassa.
Hän vain kieltää kaiken ja sokeasti uskoo minua.
Aivan, kuin äiti joskus. Kieltää totuuden joka satuttaa eniten.
Eilen kysyivät puhelimessa tarvitsenko minä sairaalahoitoa.
Mitä muutakaan olisin voinut, kuin kieltää?
Vaikka olisi varmasti järkevintä viettää hetki pysäkillä.
Olla siellä ja alkoholisoitumatta,oksentamatta,viiltelemättä,inhoomatta?
Tosin vain he eivät minua osaa auttaa.
Minun yksin selvittävä tästä.
Nukuttaa edelleen.
Juon kahvia, mutta eipä sekään auta.
Kumpa asunto olisi jo kunnosa, olisin saanut tavarani oulusta.
Kaikki olisi laitettu ja tuntusin tämän osoitteen enemmän omakseni.
Jos omat valokuvani,vanhat päiväkirjani,runoni,levyni ja kirjani olisivat täällä.
Katsoisin valokuvia ja luultavasti itkisin, koska kaipaan aikaa jolloin olin
vielä onnellinen.
Kaipaan perhettäni.
Näin sairaana en kykenisi asumaan kotona.
En koska satuttaisin perhettäni aivan liikaa.
Nyt, kun olen yksin ei kukaan huomaa kuinka pohjalla olen.
Viikonloppuisin olen pohjalla, mutta rakas sokea poikaystäväni antaa minun ollakkin.
Me emme usein puhu siitä, kun minä viiltelen, oksennan ja inhoan olla olemassa.
Hän vain kieltää kaiken ja sokeasti uskoo minua.
Aivan, kuin äiti joskus. Kieltää totuuden joka satuttaa eniten.
11.2.10
Inhoan itseäni juuri nyt.
Tahdon hukuttaa ajatukseni ja olla tuntematta, olla olematta ihminen.
Kaduttaa enemmän, kuin koskaan tekoni.
Kumpa olisin osannut humalasta huolimatta harkita.
Olen heikko, ja olen tyhmä.
Päivänikään ei mennyt aivan suunnitellusti.
Olen vain oksentanut ja oksentanut, läskiahistaa niin liikaa nyt.
Tahdon olla humalassa, mutta en voisi kun aamulla psykiatrin aika.
En jaksaisi krapulassa mennä mihinkään ja aika on tärkeä.
Tahdon hukuttaa ajatukseni ja olla tuntematta, olla olematta ihminen.
Kaduttaa enemmän, kuin koskaan tekoni.
Kumpa olisin osannut humalasta huolimatta harkita.
Olen heikko, ja olen tyhmä.
Päivänikään ei mennyt aivan suunnitellusti.
Olen vain oksentanut ja oksentanut, läskiahistaa niin liikaa nyt.
Tahdon olla humalassa, mutta en voisi kun aamulla psykiatrin aika.
En jaksaisi krapulassa mennä mihinkään ja aika on tärkeä.
10.2.10
arvokkuutta ja arvottomuutta
Tänään tulen olemaan humalassa, juuri nyt ei edes tekisi mieli.
Juon ystäväni kanssa, onhan sentään pikkulauantai.
Oksettaa ja särkee vatsaan.
Minä vain luotan siihen, että alkoholi jälleen
turruttaa henkisen ja fyysisen kivun minusta.
Ajaa tiehensä yhdeksi illaksi, kunnes
taas pään selvitessä olen minä ja surkea.
Eilen puhuin läheisimmän ystäväni kanssa puhelimessa (love you girl).
Kyyneleet alkoivat valua, kun tyttö sanoi
tahtovansa ravistella minua niin kauan kunnes
ymmärrän, että tapan itseni tätä menoa.
"sydämeni heikkenee päivä päivältä"
Onneksi minulla on ystäviä jotka ymmärtävät, jotka eivät hylkää
vaikka en olisi täydellinen.
He kannustavat minua ja jaksavat uskoa päivästä toiseen
minunkin vielä joskus löytävän tasapainon.
Olenhan minä yrittänyt saada itseni takaisin.
Tahdon unelmoida,nauraa ja elää.
Nauttia jokaisesta pienestä asiasta joka ennen sai minut
tuntemaan elämän kauniiksi.
Kaikesta huolimatta, jaksan pienesti uskoa siihen, että
minusta tulee vielä jotain hienoa.
Juon ystäväni kanssa, onhan sentään pikkulauantai.
Oksettaa ja särkee vatsaan.
Minä vain luotan siihen, että alkoholi jälleen
turruttaa henkisen ja fyysisen kivun minusta.
Ajaa tiehensä yhdeksi illaksi, kunnes
taas pään selvitessä olen minä ja surkea.
Eilen puhuin läheisimmän ystäväni kanssa puhelimessa (love you girl).
Kyyneleet alkoivat valua, kun tyttö sanoi
tahtovansa ravistella minua niin kauan kunnes
ymmärrän, että tapan itseni tätä menoa.
"sydämeni heikkenee päivä päivältä"
Onneksi minulla on ystäviä jotka ymmärtävät, jotka eivät hylkää
vaikka en olisi täydellinen.
He kannustavat minua ja jaksavat uskoa päivästä toiseen
minunkin vielä joskus löytävän tasapainon.
Olenhan minä yrittänyt saada itseni takaisin.
Tahdon unelmoida,nauraa ja elää.
Nauttia jokaisesta pienestä asiasta joka ennen sai minut
tuntemaan elämän kauniiksi.
Kaikesta huolimatta, jaksan pienesti uskoa siihen, että
minusta tulee vielä jotain hienoa.
?
Mielen tilani on juuri nyt melko tietämätön.
En tiedä tahdonko paiskoa tavaroita ja kiljua vaiko
tanssia ja olla iloinen.
Tekisi mieli vetää lenkki kengät jalkaan ja juosta kunnes jalkani eivät enään kantaisivat minua.
Nyt vihreän teen äärelle tupakan kera.
En tiedä tahdonko paiskoa tavaroita ja kiljua vaiko
tanssia ja olla iloinen.
Tekisi mieli vetää lenkki kengät jalkaan ja juosta kunnes jalkani eivät enään kantaisivat minua.
Nyt vihreän teen äärelle tupakan kera.
9.2.10
So tired of the straight line
It don't make no difference, escaping one last time
It's easier to believe
In this sweet madness, oh this glorious sadness
That brings me to my knees
It's easier to believe
In this sweet madness, oh this glorious sadness
That brings me to my knees
En tiedä ollakko vai eikö olla.
Mielialani ovat liian hankalat, jotta niitä pystyisi ymmärtämään.
Olen ihmisenä vaikea ja katkera.
Vihainen itselleni, vihainen mailmalle.
Saatan hymyillä hetken ja sekunnissa mieleni mustuu,
en ole enään ketään en ihminen en minä.
En osaa työntää pahaa oloa pois, kun se tarttuu minuun.
Olen heikko ja sairauden hallitsema.
spend all your time waiting for that second chance
for the break that will make it ok
there`s always some reason to feel not good enouhg.
Mielialani ovat liian hankalat, jotta niitä pystyisi ymmärtämään.
Olen ihmisenä vaikea ja katkera.
Vihainen itselleni, vihainen mailmalle.
Saatan hymyillä hetken ja sekunnissa mieleni mustuu,
en ole enään ketään en ihminen en minä.
En osaa työntää pahaa oloa pois, kun se tarttuu minuun.Olen heikko ja sairauden hallitsema.
spend all your time waiting for that second chance
for the break that will make it ok
there`s always some reason to feel not good enouhg.
nightmare
Täytyykö kaltaiseni ihmisen käydä todellisella pohjalla oppiakseen jotakin?
Elämäni, on kuin taulu josta ei saa selkoa.
Ei edes ihmiset jotka tuntevat minut tai tietävät näistä murheista.
Mieleni on täynnä piikkilankaa,
Kehoni on vallannut loputon köynnäs, köynnös täynnä raapivia piikkejä.
Arpiani ei mikään pysty parantamaan.
Ovat ne tulleet pysyäseen.
Tervetuloa helvettiini.
Juuri vietin puolituntia vessanlattialla.
Oksensin ja oksensin.
Niin kauan, että rintani valtasi todellinen kipu.
Pistää edelleen rintaan ja hengittäminen on raskasta.
Samoin tuon jälkeen aloin palella, ruumiini tuntuu jäiseltä ja värisen kauttaaltani.
Minun oli tarkoitus painaa pääni tyynylle tämän jälkeen, mutta en uskalla.
Pelkään hetken koittavan jolloin sydämmeni pettää minut.
Pelkään etten ehdi hyvästellä läheisiäni.
Olisiko kuoleminen kauneuden puolesta yhtä itsekästä, kuin itsemurha?
Ei minusta.
Jos minä jonakin päivänä menettäisin henkeni tahtoisin äitini lukevan tämän blogin.
En usko hänen minua ymmärtävän, mutta toivoisin hänen edes hieman
saavan selkeämmäksi tämän kaiken mikä minuun on vuosia satuttanut.
Vaikka niinä kaikkina vuosina en olekaan tätä tekstiä kirjoittanut.
Äiti on minulle rakkain ihminen mailmassa.
Ilman äitiä ei minua olisi, ilman äitiä olisin jo kuollutkin.
Harmittaa etten löydä sanoja joilla kertoa hänelle miten kiitollinen olen.
Äiti on parasystäväni.
Mutta toiseen asiaan.
Tupakoidessani mieleni pysähtyi ja kysyin itseltäni, että
mistä tiedän rakastaako minua kukaan todellisesti?
Olen niin paljon läheisiäni satuttanut.
Valehdellut ja ollut epäoikeuden mukainen.
Olen työntänyt suurimman osan raikkaimmistani pois
elämästäni vatsen tahtoani.
Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut koskaan tarpeeksi
voimia yrittämiseen, ei rakastamiseen.
Vaikkakin rakastan niin, että kuolisin sen puolesta.
En osaa selittää tuota tunnetta.
Ehkä nyt on aika vajota uneen peloistani huolimatta.
Toivoen parempaa huomista.
Elämäni, on kuin taulu josta ei saa selkoa.
Ei edes ihmiset jotka tuntevat minut tai tietävät näistä murheista.
Mieleni on täynnä piikkilankaa,
Kehoni on vallannut loputon köynnäs, köynnös täynnä raapivia piikkejä.
Arpiani ei mikään pysty parantamaan.
Ovat ne tulleet pysyäseen.
Tervetuloa helvettiini.
Juuri vietin puolituntia vessanlattialla.
Oksensin ja oksensin.
Niin kauan, että rintani valtasi todellinen kipu.
Pistää edelleen rintaan ja hengittäminen on raskasta.
Samoin tuon jälkeen aloin palella, ruumiini tuntuu jäiseltä ja värisen kauttaaltani.
Minun oli tarkoitus painaa pääni tyynylle tämän jälkeen, mutta en uskalla.
Pelkään hetken koittavan jolloin sydämmeni pettää minut.
Pelkään etten ehdi hyvästellä läheisiäni.
Olisiko kuoleminen kauneuden puolesta yhtä itsekästä, kuin itsemurha?
Ei minusta.
Jos minä jonakin päivänä menettäisin henkeni tahtoisin äitini lukevan tämän blogin.
En usko hänen minua ymmärtävän, mutta toivoisin hänen edes hieman
saavan selkeämmäksi tämän kaiken mikä minuun on vuosia satuttanut.
Vaikka niinä kaikkina vuosina en olekaan tätä tekstiä kirjoittanut.
Äiti on minulle rakkain ihminen mailmassa.
Ilman äitiä ei minua olisi, ilman äitiä olisin jo kuollutkin.
Harmittaa etten löydä sanoja joilla kertoa hänelle miten kiitollinen olen.
Äiti on parasystäväni.
Mutta toiseen asiaan.
Tupakoidessani mieleni pysähtyi ja kysyin itseltäni, että
mistä tiedän rakastaako minua kukaan todellisesti?
Olen niin paljon läheisiäni satuttanut.
Valehdellut ja ollut epäoikeuden mukainen.
Olen työntänyt suurimman osan raikkaimmistani pois
elämästäni vatsen tahtoani.
Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut koskaan tarpeeksi
voimia yrittämiseen, ei rakastamiseen.
Vaikkakin rakastan niin, että kuolisin sen puolesta.
En osaa selittää tuota tunnetta.
Ehkä nyt on aika vajota uneen peloistani huolimatta.
Toivoen parempaa huomista.
8.2.10
good night forever
Vaihteeksi itken yksin kotona.
Kuuntelen musiikkia joka saa oloni vain kurjemmaksi,
olemalla melankolista.
Ahdistaa niin paljon, etten osaa edes kuvailla tätä tunnetta.
Ei vain edes ahdista vaan minut valtasi järkyttävä epätoivoisuus.
Tunne joka sattuu, polttaa rinnassa asti.
Jos olisin tarpeeksi vahva ihmisenä minä lopettaisin
nämä päiväni.
En näe syytä jatkaa yrittämisestä, kun vuodesta toiseen kaikki
on ollut samanlaista.
Lääkkeistä ja hoidoista huolimatta.
En ole kukaan, enkä mitään.
Vihaan itseäni enkä osaa kunnoittaa läheisiäni.
Olen väsynyt mielentilaani, olen väsynyt heikkouteeni.
Olen liian surkea ja jopa fyysinen vointini on romahtamaisillaan.
vittu mitä paskaa, olen niin teennäinen.
Kuuntelen musiikkia joka saa oloni vain kurjemmaksi,
olemalla melankolista.
Ahdistaa niin paljon, etten osaa edes kuvailla tätä tunnetta.
Ei vain edes ahdista vaan minut valtasi järkyttävä epätoivoisuus.
Tunne joka sattuu, polttaa rinnassa asti.
Jos olisin tarpeeksi vahva ihmisenä minä lopettaisin
nämä päiväni.
En näe syytä jatkaa yrittämisestä, kun vuodesta toiseen kaikki
on ollut samanlaista.
Lääkkeistä ja hoidoista huolimatta.
En ole kukaan, enkä mitään.
Vihaan itseäni enkä osaa kunnoittaa läheisiäni.
Olen väsynyt mielentilaani, olen väsynyt heikkouteeni.
Olen liian surkea ja jopa fyysinen vointini on romahtamaisillaan.
vittu mitä paskaa, olen niin teennäinen.
5.2.10
dying star
Hengittäminen ahdistaa, juuri nyt ahdistaa muutenkin.
Senkin lisäksi, että rintakehään sattuu.
Pelkään aina niin kuolevani.
Vaikka osa minusta tahtoisikin, koska en jaksa loputtomiin
tätä oloa jota koen jatkuvasti.
En vain osaa ottaa apua vastaan, vaikka tahtoisinkin.
Mirkan kanssa puhuimme tiistaina siitä, kuin minä tavallaan tahdon osastolle.
Tahtoisin jotta voisin joskus vielä paremmin.
Mutta Mirkan sanoin:"parantuminen lähtee vain sinusta, ei muiden painostuksesta
,pakottamisesta ja syömisestä valvottaessa".
Mirka on oikeassa.
I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
Lost myself again and I feel unsafe
Senkin lisäksi, että rintakehään sattuu.
Pelkään aina niin kuolevani.
Vaikka osa minusta tahtoisikin, koska en jaksa loputtomiin
tätä oloa jota koen jatkuvasti.
En vain osaa ottaa apua vastaan, vaikka tahtoisinkin.
Mirkan kanssa puhuimme tiistaina siitä, kuin minä tavallaan tahdon osastolle.
Tahtoisin jotta voisin joskus vielä paremmin.
Mutta Mirkan sanoin:"parantuminen lähtee vain sinusta, ei muiden painostuksesta
,pakottamisesta ja syömisestä valvottaessa".
Mirka on oikeassa.
I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
Lost myself again and I feel unsafe
Vietän perjantaita, juuri nyt olen yksin ja odotan.
Odotan ystävien pimpottavan ovikelloa ja odotan kulla tulevan kotiin.
Olen ollut humalassa tällä viikolla joka päivä paitsi maanantaina.
Dieetti ei ole onnistunut paitsi silloin maanantaina.
Sen kyllä huomaan vaaka lukemastakin.
Olen niin lihonut ja lihava.
Ahdistaa.
ahdistaa
ahdistaa
tahdon oksentaa itseni olemattomiin.
Odotan ystävien pimpottavan ovikelloa ja odotan kulla tulevan kotiin.
Olen ollut humalassa tällä viikolla joka päivä paitsi maanantaina.
Dieetti ei ole onnistunut paitsi silloin maanantaina.
Sen kyllä huomaan vaaka lukemastakin.
Olen niin lihonut ja lihava.
Ahdistaa.
ahdistaa
ahdistaa
tahdon oksentaa itseni olemattomiin.
4.2.10
tiistai ja tämä päivä
Tytön kanssa oli kivaa tiistaina.
Kävimme kahvilla ja join laten jopa lisäsin sokeria.
Juttelimme loputtomiin ja rakastimme.
Kieretelimme forumissa ja muistelimme niitä vanhoja aikoja, kun olimme joka päivä
humaltuneita.
Muistelimme sitä kuinka varastelimme ja emme välittäneet mistään.
Olimme hunningolla.
Tulimme tulokseen, että vaikka kaipaamme sitä akaa niin olemme
nyt onnellisia, että se paska on takana päin.
Minä rakastan tuota tyttöä, nimeltään Mirka.
Päädyimme kuitenkin juhlia.
Tahdoimme olla humallassa ja kävimme hänen nuorisokodillaan hakemassa rahaa.
Tulimme meille ja joimme kahvilikööriä, joimme siideriä.
Olimme humalassa ja nautimme.
Petin poikaystävääni jo toisen kerran hänen kanssaan.
Tytön kanssa, sillä olemme harrastaneet seksiä.
Mirka on paras ystäväni juuri nyt luulisin.
Tänään olen pekan kanssa ja juomme, vietämme paja läksiäisiä.
Pisangia,kahvilikööriä,omenalikööriä,siideriä ja kaljaa. <3
aeeewwwww<3
Kävimme kahvilla ja join laten jopa lisäsin sokeria.
Juttelimme loputtomiin ja rakastimme.
Kieretelimme forumissa ja muistelimme niitä vanhoja aikoja, kun olimme joka päivä
humaltuneita.
Muistelimme sitä kuinka varastelimme ja emme välittäneet mistään.
Olimme hunningolla.
Tulimme tulokseen, että vaikka kaipaamme sitä akaa niin olemme
nyt onnellisia, että se paska on takana päin.
Minä rakastan tuota tyttöä, nimeltään Mirka.
Päädyimme kuitenkin juhlia.
Tahdoimme olla humallassa ja kävimme hänen nuorisokodillaan hakemassa rahaa.
Tulimme meille ja joimme kahvilikööriä, joimme siideriä.
Olimme humalassa ja nautimme.
Petin poikaystävääni jo toisen kerran hänen kanssaan.
Tytön kanssa, sillä olemme harrastaneet seksiä.
Mirka on paras ystäväni juuri nyt luulisin.
Tänään olen pekan kanssa ja juomme, vietämme paja läksiäisiä.
Pisangia,kahvilikööriä,omenalikööriä,siideriä ja kaljaa. <3
aeeewwwww<3
2.2.10
I'll meet Mirka in Helsinki in a moment
Aamuni ei mennyt niin kuin suunnittelin.
No joka tapauksessa juuri nyt tekisi niin mieli drinkkiä.
Tekisi mieli saada pää täyteen drinkkejä.
Vituttaa niin äidin valehtelu.
En saisi hänen vaikuttaa itseeni liikaa.
En voi vain itselleni mitään sillä rakastan äitiäni liikaa.
Aamuni ei mennyt niin kuin suunnittelin.
No joka tapauksessa juuri nyt tekisi niin mieli drinkkiä.
Tekisi mieli saada pää täyteen drinkkejä.
Vituttaa niin äidin valehtelu.
En saisi hänen vaikuttaa itseeni liikaa.
En voi vain itselleni mitään sillä rakastan äitiäni liikaa.
1.2.10
nukutus
Olen aamussa pimeässä, en katso ikkunasta.
En katso eiliseen, en yöhön pettävään.
Mieleni maalaa, kuvan joka saattaa satuttaa.
Äänet huutavat itseni kadottamaan,
olen oikeasti joku muu.
Kahvia kuolemalle,
olen tänään vain unta.
-suvi-
Niin ja huomenta runosen jälkeen.
En mitenkään osannut viimeyönä nukahtaa.
En ottanut iltalääkkeitä ja pyörin sängyssä aamunpikkutunneille.
Herätyskelloni soi aivan liian aikaisin.
Olen juuri nyt väsynyt ja liian vähän unen ajatusten alaisena.
Tahdon, että tästä päivästä tulisi kerrankin jotakin hyvää.
Tänään tapaan pojan.
Tapaan pojan joka ei ole poikaystäväni.
Tapaaminen ei olisi paha ei ollenkaan, jos minä en olisi tälläinen.
Minulla on perhosia vatsassa, suuria ja petollisia perhosia.
En katso eiliseen, en yöhön pettävään.
Mieleni maalaa, kuvan joka saattaa satuttaa.
Äänet huutavat itseni kadottamaan,
olen oikeasti joku muu.
Kahvia kuolemalle,
olen tänään vain unta.
-suvi-
Niin ja huomenta runosen jälkeen.
En mitenkään osannut viimeyönä nukahtaa.
En ottanut iltalääkkeitä ja pyörin sängyssä aamunpikkutunneille.
Herätyskelloni soi aivan liian aikaisin.
Olen juuri nyt väsynyt ja liian vähän unen ajatusten alaisena.
Tahdon, että tästä päivästä tulisi kerrankin jotakin hyvää.
Tänään tapaan pojan.
Tapaan pojan joka ei ole poikaystäväni.
Tapaaminen ei olisi paha ei ollenkaan, jos minä en olisi tälläinen.
Minulla on perhosia vatsassa, suuria ja petollisia perhosia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)