Ulkona on hetki hetkeltä vain pimeämpää,
kylmyys huuruttaa ikkunani ja pakkanen pakastaa minut sisälle.
Yksinäisyyteni kaikuu seinillä ja mieleni huutaa elämää.
Kuitenkaan en syystä tai toisesta astu ulos ovesta tai saa itseäni hengittämään.
Silmäni ovat sulkeutuneet näille äänille.
Äänet vaikenevat ja pian teen sen ja lähden kotoa.
Kaveri soitti ja oli about samassa tilanteessa kanssani.
Me kaipaamme elämää ja ihmisiä.
Helsinki, kahvia tai jotain?
 |
| ollaa me vähän joulusia jo valmiiksi. |
2 kommenttia:
Aloin lukea julkisesti kun olen ajoittain satunnaisesti lueskellut aiemminkin tekstejäsi (:
Kiva kuulla ja tervetuloa:))
Lähetä kommentti