Ja kun taas tuntuu niin siltä, ettei mikään riitä.
Mun mieli vaan uppoaa vähitellen epätoivoon.
Voisin ehkä repiä ruumiini kappaleiksi.
Tahdon ja tarvitsen.
Miettikää, ken haluaa sitten mitä se on joka minut
saa vielä aina välillä todella hengittämään ilman kipua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti