Eilen oli kivaa nyt hävettää.
Ulkona on niin syksy et ei mitään rajaa, masentava ilma.
Sataa, on kylmä ja pimeetä.
Kuinka kauan on taisteltava jotta voittaa? Miten ikinä opin elämään tän kaiken kanssa.
Pelkään jatkuvasti. Mä en varmaan koskaan tuu parantumaan tästä syömishäiriöstä, en masennuksesta. Itsetuhoiset ajatukset valtaa mun mieltä, mutten anna niitten voittaa mua.
Oon mä nyt paljon paremmassa kunnossa, kun keväällä.
Silti ei vaan tunnu hyvältä. Ehkä en osaa olla onnellinen?
Joskus luulin olevani onnellinen laihana, niin täydellisenä. Ikinä ei vaan olly hyvä, aina olin lihava ja pelkäsin ettei mua hyväksytä. Mä suljin oven kokonaan ulkomailmaan ja nyt seison oven välissä ja pelkään sen oven elämään menevän takas kii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti