Nyt on kulunu jo muutama päivä viimisestä kirjotuksesta, joten on aika päivittää vähän.
Maanantai yön vietin pojan kainalossa, en vaa tiiä niinkään et missä me nyt mennää?
Se antaa ymmärtää muttei kuitenkaan anna.
En mä edes ite tiiä mitä siitä haluun sit loppujen lopuks.
Nyt olin pari päivää himassa lapsenvahtina, kun vanhemmilta karkas mopo jälleen käsistä.
Mut pitäähän jonkun niistä pienistäki pitää huolta! Varsinki, kun saa jossain vaiheessa siitä palkkaa.
Kyllä mulle aina raha kelpaa.
Tän syömisen osalta ajat on menny melko huonosti. Jotenki oon edelleen kadottamassa taas otetta kaikesta. En saa antaa mun sairaudelle valtaa, sillä en kestäis enää vajota sinne pimeyteen missä kävin.
Paino on pudonnu n.3 kg ja Tiistaina on punnitus, maanantaina verikokeet ja pelkään, että oksentaminen näkyy tuloksissa.
Oon Vaan yrittäny jollain tapaa taas hallita itteäni.
Oon vaan ahminu ja oksentanu tai sitte ollu vaan syömättä.
Kyl mä syön mieliala lääkkeitä joiden pitäis auttaa mielialaan ja siihen oksentamiseen, mutten tunne mitään merkitystä niille.
Nyt vaan oon päättäny, että oon mielummin syömättä, kun valitsen sen oksentamisen.
Joka tapauksessa vihaan itteeni tän kaiken takii. En millään jaksa salailla, mutta totuus on niin tappava, että joutuisin kuitenkin takas hoitoon ennemmin tai myöhemmin ja sitä en haluu.
Mä nään ja tunnen kuinka kaikki pettyis muhun.
On alettava pärjäämään paremmin.
Tänään on perjantai ja on kavereita tiedossa ja niin on huomennaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti