Rakkaus

Jos olis joku jolle kertoa ilot ja surut, joku joka edes yrittäis ymmärtää.
Jos saisin sade ilmalla olla jonkun kanssa viltin alla, lähekkäin, niin lähellä, että kehot lämmitäis toisiaan.
Tai jos sateella käveltäisiin käsikädessä metsä polulla, syksy ilmalla niin ,että auringon valo loistais puiden välistä, tuuli kuljettais punakeltasia lehtiä.
Oltaisiin yhdessä, rakastettais kaikesta huolimatta. Jos ei olis sanottavaa oltais silti niin lähellä, ihan vaan hiljaa.
Voitais vaan hyväillä toisiamme, hengittää toisiamme.
En tuntisi koskaan yksinäisyyttä, tietäisin aina, että on joku joka rakastaa.
hyväksyis mut sellasena, kun oon.
Jos joku joskus kattois mua silmiin ja kertois että rakastaa mua aina.
Jos itkisin se lohduttais, kuivas kyyneleet mun poskilta.
Haluun jonkun joka ois lähellä, nukkuis mun kanssa.

Mut entä jos vaan pelkään?
Pelkään menettäväni, pelkään että kaikki menis pieleen. Mulla on vaa sellanen taipumus, että teen kaikesta hankalaa, suoraa sanottuna helvetillistä draamaa. En osaa olla onnellinen.
Pelkään, että jos joutuisin osastolle takas, ni kestäiskö kukaan sitä? miten sit kävis?

Hengitän hiljaa sua, Silmäni sulkiessa katselen aina sua,
vaikka kuinka mä korvani suljen silti mä sut kuulen.
oon vaan sun, jos vaan säki oisit mun.
Yhdessä lentäisimme kohti kaunetta,
yksin olen haalea, liian heikko lentämään.