Aamupäivä valui aivan kamalassa väsymyksessä, mieleni löi tyhjää.
Kunnes mieleni virkosi alkoivat jälleen ajatukseni viiltämään sydäntäni.
Tunsin kuinka veri valui mielikuvissani.
Ajatukseni harhailivat vanhoissa hyvissä ajoissa, vanhoissa kauniissa ajoissa.
Ajassa jolloin olin terve ja onnellinen, niin myös siellä jolloin olin sairaimmillani ja onnellinen
alhaisesta painosta.
Kauneuden mukana tuli tyhjyys. Olin vain laiha kuori jonka sisällä vallitsi suuret tuskat.
Kauneuteni katosi ja luulin voittaneeni sen pahimman syömäpeikon päästäni...
Kuitenkin jotenkin horjahdin jälleen painajaisen polulle ja esinmmäisen osasto reissun jälkeen
paino liukui alas. Olin niin hurjan iloinen ja vietin kaiken aikani sairaan ystäväni kanssa.
Kadun sitä niin kovasti.
Nykyään olen jälleen painava, painan järkyttävät 39 kg ja ahdistaa niin jumalattomasti.
Syömishäiriöni on kai vain pahentunut, sillä jokainen päivä ainakin kerran mietin vaihtoehto jossa
kuolisin, tappaisin itseni ja voisin luulla olevani kaunis.
-kuolleena en murehtisi painoa, en kauneutta-
Ehkä kuolleena minäkin osaisin hymyillä...
Harmi vain etten mukaan voi saada ikuiseen uneen rakkauttani, en perhettäni enkä niitä muutamia
ystäviä jotka minulla vielä on.. Ehkä hyvinkin herkästi menetettävissä ovat nuokin ihmiset.
Näkeekö kukaan kuoreni alle? Näettekö pelejäni ja valheitani?
Anteeksi etten osaa otta apua vastaan, anteeksi etten osaa päästä tästä sairaudesta irti.
Ennen syömishäiriötä minulla ei ollut minkäänlaisia mielenterveys ongelmia.
Alku vaiheessa ajattelin, että minusta tulisi vain sairaanlaiha. Ajattelin etten juuri
minä eristäytyisi,masentuisi,ahdistuisi,menettäisi elämääni.
Kaiken pahentuessa kaikki tuli ja moni muukin asia joka on hankaloittanut jo vuosia
elämääni.
Olen vain kukka joka pelkää kuihtuvansa elämästä kokonaan.
Joka osittain toivookin lentävänsä pois saadaksen lopun pahalle ololle.
30.3.10
29.3.10
out of breath
Onko tämä myrskyinen tie, jota minun tulee kulkea lopun elämääni?
Kunnes kuolema vie minut ikuisuuteen.
voisin sanoa, että minulla on tällä hetkellä erittäin huono kausi.
Olen ollut viimeaikoina entistä ahdistuneempi,väsyneempi,alakuloisempi ja ennen kaikkea
kamppaillut itse kanssa, kun painoa en saa alemmas sillä olen vain ahne.
En osaa jättää syömistä, en ahmimista ja oksentamista.
Ikävöin jatkuvasti perhettäni ja tunnen syyllisyyttä siitä, että heidät jätin...
Olisin vain valmis luovuttamaan. Valmis luopumaan kaikesta ja pienestäkin onnesta
joka minussa vielä elää.
Olen niin väsynyt tähän loputtomaan kurjuuteen, loputtamaan turhamaisuuteen.
En vain saa päästäni sitä, että määrittelen oman arvoni ulkonäölläni.
Kaikki ovat kääntäneet selkänsä minun jatkuville marinoilleni.
Kukaan ei kykene ymmärtämään sitä miten hankalaa normaali eläminen on.
Jokainen asia ja tapaaminen vaatii niin kovasti ponnistelua etten aina pystykkään tapaamaan
ystäviäni vaikka lupaan.
Olen erittäin pahoillani siitä ja yritän kuitenkin. Anteeksi.
p.s. Huomenna jätän vaikka syömisen väliin. Kunhan vain laihdun arvokkaammaksi.
tahdon vain näyttää hyvältä tupareissa.
Kunnes kuolema vie minut ikuisuuteen.
voisin sanoa, että minulla on tällä hetkellä erittäin huono kausi.
Olen ollut viimeaikoina entistä ahdistuneempi,väsyneempi,alakuloisempi ja ennen kaikkea
kamppaillut itse kanssa, kun painoa en saa alemmas sillä olen vain ahne.
En osaa jättää syömistä, en ahmimista ja oksentamista.
Ikävöin jatkuvasti perhettäni ja tunnen syyllisyyttä siitä, että heidät jätin...
Olisin vain valmis luovuttamaan. Valmis luopumaan kaikesta ja pienestäkin onnesta
joka minussa vielä elää.
Olen niin väsynyt tähän loputtomaan kurjuuteen, loputtamaan turhamaisuuteen.
En vain saa päästäni sitä, että määrittelen oman arvoni ulkonäölläni.
Kaikki ovat kääntäneet selkänsä minun jatkuville marinoilleni.
Kukaan ei kykene ymmärtämään sitä miten hankalaa normaali eläminen on.
Jokainen asia ja tapaaminen vaatii niin kovasti ponnistelua etten aina pystykkään tapaamaan
ystäviäni vaikka lupaan.
Olen erittäin pahoillani siitä ja yritän kuitenkin. Anteeksi.
p.s. Huomenna jätän vaikka syömisen väliin. Kunhan vain laihdun arvokkaammaksi.
tahdon vain näyttää hyvältä tupareissa.
26.3.10
Sulkisimpa silmäni pahalta.
Kylläpäs minä osaankin olla epätasapainoinen ihmisenä, persoonana.
Olen ollut jo monen monta tuntia erittäin väsynyt, mutta vieläkin kello kahdelta
yöllä istun tietokoneella.
Tietenkin koluten kaiken mailman pro-ana blogeja ja foorumeita.
Etsien jotain jota en vielä tietäisi, tai en osaisi.
Olen kyllä huomannut, että vaikka oksennankin joka päivä niin en osaa
enään tyhjentää itseäni täydellisesti. Sillä jos osaisin olisin edelleen laiha, ainakin melkein.
Mutta, kun laihuutta minkä tahdon ei voi saada.
Ei, koska mikään ei riitä.
Toisinaan niin kovin tahdon parantua ja elää.
Toisinaan vain tahdon jäädä kotiin ja tehdä elämästäni entistäkin
helvetillisemmän.. On niin kovin vaikeaa olla sosiaalinen vaikka kaipaankin jatkuvasti
turvaa ja ystävää. Kaipaan elämään takaisin.
Antaisin mitä vain jos saisin juuri nyt suuren halin, joku pitäisi kiinni ja nukkuisi kanssani.
Lupaisi, että kaikki käänty parempaan suuntaan.
Itse kun en osaa muuta, kuin mennä huonompaan suuntaan.
Vain parhaimpien ystävieni ja kullan kanssa saatan olla hetkenkin onnellisempi, mutta kun
ovi heidän perästään sulkeutuu vajoan jälleen tähän tyhmään itsesääliin.
En tahdo sääliä itseäni, tahdon vain tietää kuinka päästä tästä kaikesta pois.
Tuntuu siltä, että olen syönyt tänään järjettömän liikaa...
mustaa kahvia
n.3 dl maustamatonta rasvatonta jogurttia + 1 rkl ruisleseitä
salaattia + fetaa (ilman kastiketta)
250 G JOGURTTI KARKKEJA
tomaattikeittoa + raejuustoa.
olikohan muuta, niin ja tietenkin light limua ja vettä.
En edes tahdo laskea kaloreita. En uskalla, sillä inhoaisin itseäni syvemmin sen jälkeen.
Paras mitä voisin tehdä olisi antaa muiden olla lähempänä,
opetella nukkumaan, syömään niin kuin ihmiset, hyväksyä itseni ja rakastaa.
Se ei vain ole niin helppoa.
Jospa osaisin vain kokonaan luovuttaa.
Olen ollut jo monen monta tuntia erittäin väsynyt, mutta vieläkin kello kahdelta
yöllä istun tietokoneella.
Tietenkin koluten kaiken mailman pro-ana blogeja ja foorumeita.
Etsien jotain jota en vielä tietäisi, tai en osaisi.
Olen kyllä huomannut, että vaikka oksennankin joka päivä niin en osaa
enään tyhjentää itseäni täydellisesti. Sillä jos osaisin olisin edelleen laiha, ainakin melkein.
Mutta, kun laihuutta minkä tahdon ei voi saada.
Ei, koska mikään ei riitä.
Toisinaan niin kovin tahdon parantua ja elää.
Toisinaan vain tahdon jäädä kotiin ja tehdä elämästäni entistäkin
helvetillisemmän.. On niin kovin vaikeaa olla sosiaalinen vaikka kaipaankin jatkuvasti
turvaa ja ystävää. Kaipaan elämään takaisin.
Antaisin mitä vain jos saisin juuri nyt suuren halin, joku pitäisi kiinni ja nukkuisi kanssani.
Lupaisi, että kaikki käänty parempaan suuntaan.
Itse kun en osaa muuta, kuin mennä huonompaan suuntaan.
Vain parhaimpien ystävieni ja kullan kanssa saatan olla hetkenkin onnellisempi, mutta kun
ovi heidän perästään sulkeutuu vajoan jälleen tähän tyhmään itsesääliin.
En tahdo sääliä itseäni, tahdon vain tietää kuinka päästä tästä kaikesta pois.
Tuntuu siltä, että olen syönyt tänään järjettömän liikaa...
mustaa kahvia
n.3 dl maustamatonta rasvatonta jogurttia + 1 rkl ruisleseitä
salaattia + fetaa (ilman kastiketta)
250 G JOGURTTI KARKKEJA
tomaattikeittoa + raejuustoa.
olikohan muuta, niin ja tietenkin light limua ja vettä.
En edes tahdo laskea kaloreita. En uskalla, sillä inhoaisin itseäni syvemmin sen jälkeen.
Paras mitä voisin tehdä olisi antaa muiden olla lähempänä,
opetella nukkumaan, syömään niin kuin ihmiset, hyväksyä itseni ja rakastaa.
Se ei vain ole niin helppoa.
Jospa osaisin vain kokonaan luovuttaa.
24.3.10
Ja kun taas ahdistaa.
Koko viikko on kulunut kotona ollessa.
Kalenterini oli täynnä toimintaa, mutta en jälleen ole
kyennyt mihinkään.
Olen sulkeutunut tänne ja mieleni on vallannut ahdistus.
Monistakin erisyistä.
Tämä päivä valui ohitseni, ja mietin vain kuka minä olen?.
En ole tyttö, mutta en vielä nainenkaan.
Olen tyttö joka rakastaa musiikkia, joka kärsii lukemattomista mielen vaivoista.
Olen eristäytynyt osittain jo ulkomailmasta.
Asun kihlattuni kanssa vaikka en ole ollut vielä valmis aikuistumaan.
En osaa huolehtia itsestäni en mistään.
Osaan erittäin hyvin suututtaa läheiset ihmiset, ja itseni.
Voin vain kuvitella miten vaikeaa elämä minulle on jos kouluun pääsen.
En näe mitään tulevaisuutta itselleni.
En ammattia, en työtä enkä perhettä.
Mielikuvani itsestäni on vain se, että olen loputtomasti onneton.
Liian monena hetkenä olen huomannut harkitsevani itsetuhoisia tekoja.
Tekoja joita en voisi enään perua.
Olisi niin paljon helmpompaa kadota kokonaan.
En kestä tätä henkistä kipua.
Pelkään jatkuvasti, inhoan.
Rakastan vain liikaa kultaani, Rakastan niin paljon etten häntä voisi jättää yksin.
Vaikka suoraan sanottuna itsemurha olisi minulle helpompi ratkaisu.
En usko "ystävieni" edes aidosti välittävän.
He eivät ole kurotellut kohti minua ja nostanut täältä pimeästä.
Heillä on omat elämänsä ja ongelmansa, niin miksi vaivata itseään minulla?
Pienellä ja surkealla ihmisellä..
Paras ystäväni tuntuu olevan liiankin etäinen juuri nyt.
Kuulinkin tänään vain kaverilta, että hän on alkanut seurustelemaan.
Tuli hieman kylmä olo, kun minulle hän ei ole viitsinyt kertoa ilouutisia.
Oma on syyni kun hän karkaa pois.
Olen ollut liian kurja ihmisenä ja ystävänä.
Suvi kuittaa ja hyvää yötä kun kaikki tuntuu kuralta.
Kalenterini oli täynnä toimintaa, mutta en jälleen ole
kyennyt mihinkään.
Olen sulkeutunut tänne ja mieleni on vallannut ahdistus.
Monistakin erisyistä.
Tämä päivä valui ohitseni, ja mietin vain kuka minä olen?.
En ole tyttö, mutta en vielä nainenkaan.
Olen tyttö joka rakastaa musiikkia, joka kärsii lukemattomista mielen vaivoista.
Olen eristäytynyt osittain jo ulkomailmasta.
Asun kihlattuni kanssa vaikka en ole ollut vielä valmis aikuistumaan.
En osaa huolehtia itsestäni en mistään.
Osaan erittäin hyvin suututtaa läheiset ihmiset, ja itseni.
Voin vain kuvitella miten vaikeaa elämä minulle on jos kouluun pääsen.
En näe mitään tulevaisuutta itselleni.
En ammattia, en työtä enkä perhettä.
Mielikuvani itsestäni on vain se, että olen loputtomasti onneton.
Liian monena hetkenä olen huomannut harkitsevani itsetuhoisia tekoja.
Tekoja joita en voisi enään perua.
Olisi niin paljon helmpompaa kadota kokonaan.
En kestä tätä henkistä kipua.
Pelkään jatkuvasti, inhoan.
Rakastan vain liikaa kultaani, Rakastan niin paljon etten häntä voisi jättää yksin.
Vaikka suoraan sanottuna itsemurha olisi minulle helpompi ratkaisu.
En usko "ystävieni" edes aidosti välittävän.
He eivät ole kurotellut kohti minua ja nostanut täältä pimeästä.
Heillä on omat elämänsä ja ongelmansa, niin miksi vaivata itseään minulla?
Pienellä ja surkealla ihmisellä..
Paras ystäväni tuntuu olevan liiankin etäinen juuri nyt.
Kuulinkin tänään vain kaverilta, että hän on alkanut seurustelemaan.
Tuli hieman kylmä olo, kun minulle hän ei ole viitsinyt kertoa ilouutisia.
Oma on syyni kun hän karkaa pois.
Olen ollut liian kurja ihmisenä ja ystävänä.
Suvi kuittaa ja hyvää yötä kun kaikki tuntuu kuralta.
22.3.10
.....
Tänään mielialani on yrittänyt pysyä tasaisen iloisena, mutta silti jokin koko ajan
vetää mieltäni alaspäin.
En pysty olla ajattelematta itseäni arvottomana ihmisenä.
Yritän jatkuvasti hokea itselleni, että rakkaimpani eivät voisi kuvitella
minua pois. Mutta en saa sitä pysymään mielessäni.
Toistelen ajatuksissani koko ajan sitä, kuinka kaikki inhoavat minua
ja tahtovat minusta eroon.
Pelkään että jonain päivänä kukaan ei muista kuka minä olen.
Juuri nyt vielä tuntuu sille että minun ja parhaan ystäväni välit ovat kaikkoamassa.
En kestäisi elää ilman tuota rakasta tyttöäni.
Tahdon pääni täyteen alkoholia, kaiken lisäksi tahtoisin poltella nyt kun sen makuun olen päässyt.
vetää mieltäni alaspäin.
En pysty olla ajattelematta itseäni arvottomana ihmisenä.
Yritän jatkuvasti hokea itselleni, että rakkaimpani eivät voisi kuvitella
minua pois. Mutta en saa sitä pysymään mielessäni.
Toistelen ajatuksissani koko ajan sitä, kuinka kaikki inhoavat minua
ja tahtovat minusta eroon.
Pelkään että jonain päivänä kukaan ei muista kuka minä olen.
Juuri nyt vielä tuntuu sille että minun ja parhaan ystäväni välit ovat kaikkoamassa.
En kestäisi elää ilman tuota rakasta tyttöäni.
Tahdon pääni täyteen alkoholia, kaiken lisäksi tahtoisin poltella nyt kun sen makuun olen päässyt.
21.3.10
love and hate
Viikonloppu jälleen valui sadas osa sekunnissa ohitseni.
Tuntuu siltä, että ehdin juuri ja juuri suudella kultaa ja kertoa kuinka
rakastan. Ja taas jäin seisomaan yksin ovelle, kun hän lähti pois.
Jäin istumaan eteisen lattialle onnettomana.
Pelkään niin yksin oloa.
Elämässäni ei pitkään aikaan ole ollut mitään hyvää, ei valoa.
Vain hän, tuo poika joka tuli salaa elämääni.
Hän sai minut rakastumaan niin, että sattuu.
Niin etten voisi enään elää ilman häntä.
Entä jos jonain sateisena päivänä tämä satu loppuu?
Jäisin yksin kuolemaan sängynpohjalle.
Yksin kertainen totuus on vain se, että hän on ainut hyvä asia elämässäni.
On minulla toki ystäviä ja perhe, mutta sekään ei riitä.
En osaa pitää mitään suhteita kasassa.
Jesperin ja minun suhteessani hän on tarpeeksi vahva, jotta olemme yhdessä.
Hän ei anna minun luopua hänestä, ei elämästäni.
Voi kuinka rakastankaan häntä.
Vatsassani asuu perhosia joka kerta, kun hän koskettaa minua.
Joka kerta, kun kuulen hänen äänensä puhelimesta.
Joka ikinen kerta kun ajattelen häntä.
Huomenna minun on oltava vahvempi, kuin aikoihin.
En aijo laittaa suuhuni mitään väärää, pelkkiä sallittuja ruokia.
Liikun ja liikun.
On oltava laihempi, jotta voisin elää itseni kanssa.
Inhoan sitä etten tunne oloani kotoisaksi missään vaatteissa.
En halua mennä suihkuun enkä riisua paitaa, koska ahdistaa.
Ruumini on turmeltu, ja se on vain minun syytäni.
Olen ollut liian huono ja menettänyt kontrollin.
Tuntuu siltä, että ehdin juuri ja juuri suudella kultaa ja kertoa kuinka
rakastan. Ja taas jäin seisomaan yksin ovelle, kun hän lähti pois.
Jäin istumaan eteisen lattialle onnettomana.
Pelkään niin yksin oloa.
Elämässäni ei pitkään aikaan ole ollut mitään hyvää, ei valoa.
Vain hän, tuo poika joka tuli salaa elämääni.
Hän sai minut rakastumaan niin, että sattuu.
Niin etten voisi enään elää ilman häntä.
Entä jos jonain sateisena päivänä tämä satu loppuu?
Jäisin yksin kuolemaan sängynpohjalle.
Yksin kertainen totuus on vain se, että hän on ainut hyvä asia elämässäni.
On minulla toki ystäviä ja perhe, mutta sekään ei riitä.
En osaa pitää mitään suhteita kasassa.
Jesperin ja minun suhteessani hän on tarpeeksi vahva, jotta olemme yhdessä.
Hän ei anna minun luopua hänestä, ei elämästäni.
Voi kuinka rakastankaan häntä.
Vatsassani asuu perhosia joka kerta, kun hän koskettaa minua.
Joka kerta, kun kuulen hänen äänensä puhelimesta.
Joka ikinen kerta kun ajattelen häntä.
Huomenna minun on oltava vahvempi, kuin aikoihin.
En aijo laittaa suuhuni mitään väärää, pelkkiä sallittuja ruokia.
Liikun ja liikun.
On oltava laihempi, jotta voisin elää itseni kanssa.
Inhoan sitä etten tunne oloani kotoisaksi missään vaatteissa.
En halua mennä suihkuun enkä riisua paitaa, koska ahdistaa.
Ruumini on turmeltu, ja se on vain minun syytäni.
Olen ollut liian huono ja menettänyt kontrollin.
19.3.10
happy days
Eilisen päivän koin mukavaksi, vaikka aamulla itkinki peilin edessä.
itkin pukiessani, kun pienimmät vaattet eivät mahdu päälleni.
Tahdoin vain jäädä kotiin ja unohtaa olemassa oloni.
Olen siitä ylpeä, että lähdin kuitenkin.
Kierteli Helsingissä kaverini kanssa ja ostin
mustat legginssit,mini hiuslakan ja vartalopesuaineen.
Kävimme syömässä cafepicnikissä...
Kaveri lähti kotiin ja matkasin Kontulaan.
Vietin eilisen illan ja yön Pihla,Pyryn ja Antin kanssa.
Joimme pihlan kanssa ural moccaa,kaljaa ja lonkeroita.
Polttelimme pilveä ja olimme sekaisin.
Mailma oli valoisa, oloni oli onnellinen.
itkin pukiessani, kun pienimmät vaattet eivät mahdu päälleni.
Tahdoin vain jäädä kotiin ja unohtaa olemassa oloni.
Olen siitä ylpeä, että lähdin kuitenkin.
Kierteli Helsingissä kaverini kanssa ja ostin
mustat legginssit,mini hiuslakan ja vartalopesuaineen.
Kävimme syömässä cafepicnikissä...
Kaveri lähti kotiin ja matkasin Kontulaan.
Vietin eilisen illan ja yön Pihla,Pyryn ja Antin kanssa.
Joimme pihlan kanssa ural moccaa,kaljaa ja lonkeroita.
Polttelimme pilveä ja olimme sekaisin.
Mailma oli valoisa, oloni oli onnellinen.
18.3.10
torstai "aamu"
Koitan jatkaa hengittämistä, Yritän elää.
Yritän vaikka se on vaikeaa.
Jokainen päivä on kamppailua elämästä ja kuolemasta.
Paino se vain kohoaa, en osaa pysäyttää sitä.
Itsekurini on niin huono etten osaa enään laihtua.
En osaa olla enkeli.
Tänäänkään en ole ollut vahva.
Olen ollut heikko ja haavoittuvainen, mieleni alla.
Aamulla herättyäni olo oli kamala, kurkkuun koski.
Niska on kipeä ja pyörrytti vielä tunnin heräämisen jälkeen.
Vatsa on turvoksissa, ja olen jälleen oksentanut.
Miksi en osaa lopettaa syömistä?
Ei tarvitsisi edes oksentaa.
Minulla on ollut parasta ystävääni tappava ikävä.
Näiemme viime perjantaina, mutta tällä viikolla ei olla edes
puhuttu puhelimessa ja syy on minun.
Toivon Mirkan vielä antavan anteeksi tyhmän käytökseni.
En vain uskalla pyytää anteeksi.
En kestäisi vihaista ääntä, en ilkeyttä.
Ehkä minun olisi parempi ilman läheisiä, ilman ketään.
Niin en voisi satuttaa muita ihmisiä.
Mikä minussa on mennyt vikaan?
Äiti syyttää itseään siitä, että olen sairastunut.
Minulla on keskivaikea masennus,syömishäiriö,paniikkihäiriö,
ahdistusta ja lukemattomia muita vaivoja, mutta miksi?
Kuka voisi kertoa miksi juuri minä?
En tosin toivo kenellekkään samaa kohtaloa, kuin minulle.
Elämä syömishäiriön kanssa on todellista helvettiä.
Tämä voi jopa kestää koko elin aikani enkä tiedä kestäisinkö sitä.
Pelkään pikkusiskoni heijastuvan minuun.
Pelkään hänen altistuneen tälle kaikelle.
Jos hän sairastuisi en antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi.
Yritän vaikka se on vaikeaa.
Jokainen päivä on kamppailua elämästä ja kuolemasta.
Paino se vain kohoaa, en osaa pysäyttää sitä.
Itsekurini on niin huono etten osaa enään laihtua.
En osaa olla enkeli.
Tänäänkään en ole ollut vahva.
Olen ollut heikko ja haavoittuvainen, mieleni alla.
Aamulla herättyäni olo oli kamala, kurkkuun koski.
Niska on kipeä ja pyörrytti vielä tunnin heräämisen jälkeen.
Vatsa on turvoksissa, ja olen jälleen oksentanut.
Miksi en osaa lopettaa syömistä?
Ei tarvitsisi edes oksentaa.
Minulla on ollut parasta ystävääni tappava ikävä.
Näiemme viime perjantaina, mutta tällä viikolla ei olla edes
puhuttu puhelimessa ja syy on minun.
Toivon Mirkan vielä antavan anteeksi tyhmän käytökseni.
En vain uskalla pyytää anteeksi.
En kestäisi vihaista ääntä, en ilkeyttä.
Ehkä minun olisi parempi ilman läheisiä, ilman ketään.
Niin en voisi satuttaa muita ihmisiä.
Mikä minussa on mennyt vikaan?
Äiti syyttää itseään siitä, että olen sairastunut.
Minulla on keskivaikea masennus,syömishäiriö,paniikkihäiriö,
ahdistusta ja lukemattomia muita vaivoja, mutta miksi?
Kuka voisi kertoa miksi juuri minä?
En tosin toivo kenellekkään samaa kohtaloa, kuin minulle.
Elämä syömishäiriön kanssa on todellista helvettiä.
Tämä voi jopa kestää koko elin aikani enkä tiedä kestäisinkö sitä.
Pelkään pikkusiskoni heijastuvan minuun.
Pelkään hänen altistuneen tälle kaikelle.
Jos hän sairastuisi en antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi.
12.3.10
Out of control
Kahvilla käynti viimekesäisen osastokaverin kanssa piristi.
Tein pitkästä aikaan jotain mitä en ollut suunnitellut.
Toivottavasti näemme pian uudestaan.
Muuten vaikka olenkin tavallaan iloinen ja odotan iltaa.
Niin kuitenkaan en pysty olemaan ajattelematta sitä miten kamalalta
juuri nyt minusta tuntuu, tuntuu sille etten kestä itseäni.
Pääni on täynnä turhia ajatuksia.
Inhoan omaa kehoani juuri tänään niin paljon, että voisin
vaikka kuolla jotta olisin laiha...
Miksi annoin itseni valua tähän muotoon?
Itsekuri on täysin hukassa, mutta kyllä minä sen vielä takaisin saan.
Keinolla millä hyvänsä tahdon olla jälleen kaunis.
Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että joka päivä jauhan tästä samasta asiasta.
Tahdon olla laiha ja plaa ja plaa...
Anteeksi siitä.
Yrittäisin puhua positiivisemmin jos olisin jotain muuta.
Muuta en voi sanoa, kuin etten tiedä enään mitä tahdon ylipäätänsä elämältäni.
En voi tietää, kun en tiedä sitäkään kuka minä olen.
Pienikin suu pala kaataa mieleni.
Tein pitkästä aikaan jotain mitä en ollut suunnitellut.
Toivottavasti näemme pian uudestaan.
Muuten vaikka olenkin tavallaan iloinen ja odotan iltaa.
Niin kuitenkaan en pysty olemaan ajattelematta sitä miten kamalalta
juuri nyt minusta tuntuu, tuntuu sille etten kestä itseäni.
Pääni on täynnä turhia ajatuksia.
Inhoan omaa kehoani juuri tänään niin paljon, että voisin
vaikka kuolla jotta olisin laiha...
Miksi annoin itseni valua tähän muotoon?
Itsekuri on täysin hukassa, mutta kyllä minä sen vielä takaisin saan.
Keinolla millä hyvänsä tahdon olla jälleen kaunis.
Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että joka päivä jauhan tästä samasta asiasta.
Tahdon olla laiha ja plaa ja plaa...
Anteeksi siitä.
Yrittäisin puhua positiivisemmin jos olisin jotain muuta.
Muuta en voi sanoa, kuin etten tiedä enään mitä tahdon ylipäätänsä elämältäni.
En voi tietää, kun en tiedä sitäkään kuka minä olen.
Pienikin suu pala kaataa mieleni.
Don`t leave me
Perjantai merkitsee viikonloppua, se merkitsee kullan tulevan kotiin.
Aamuni alkoi rakkaan äänellä, puhelulla.
Uni ei sitten enään tullut ja heräsin ajoissa, niin kuin nyt tämän viikon aikana.
Jollain tapaa olo on ollut normaalia energisempi, mutta senkin edestä
olen ollut ahdistunut lihomiseni vuoksi.
Keskiviikkona kävin psykiatrilla ja ensimmäistä kertaa kerroin miltä tuntuu.
Kerroin että olen pilannut kaiken valehtelemalla.
Jopa osastolla, kun minua on yritetty auttaa.
Valheet tulivat minusta, vain koska en tahtonut jäädä osastolle.
Tahdoin vain pois ja esitin olevani onnellinen mahdollisuudestani parantua.
Tuo mahdollisuus vain tuntuu nykypäivänä olevan vain liian hyvää ollakseen totta.
Näytin arpeni tuntemattomalle ihmiselle.
Näin hänen katseessaan jotain surullista, mutta en sääliä.
Olen pitkään pelännyt liikaa parhaan ystäväni jättävän minut yksin.
Olemme olleet tavallista vähemmän yhteydessä ja pelkään.
Ehkä siksi, että entinen ystäväni jätti sydämmeeni suuren haavan joka
vuotaakin edelleen.
En tahtoisi edes häntä ajatella, tai sitä miltä tuntui kun jäin yksin.
Kertokaa, kuinka elämästä tulisi helpompi..
Olen jälleen kiintynyt ystävään, liikakin.
En voisi kuvitella eläväni ilman häntä.
Vain hänelle voin kertoa kaunistelematta mitä minulle kuuluu.
En edes kihlatulleni kerro kaikkia niitä asioita joita hänelle kerron.
Kulta ei ymmärtäisi niin, kuin hän.
Aamuni alkoi rakkaan äänellä, puhelulla.
Uni ei sitten enään tullut ja heräsin ajoissa, niin kuin nyt tämän viikon aikana.
Jollain tapaa olo on ollut normaalia energisempi, mutta senkin edestä
olen ollut ahdistunut lihomiseni vuoksi.
Keskiviikkona kävin psykiatrilla ja ensimmäistä kertaa kerroin miltä tuntuu.
Kerroin että olen pilannut kaiken valehtelemalla.
Jopa osastolla, kun minua on yritetty auttaa.
Valheet tulivat minusta, vain koska en tahtonut jäädä osastolle.
Tahdoin vain pois ja esitin olevani onnellinen mahdollisuudestani parantua.
Tuo mahdollisuus vain tuntuu nykypäivänä olevan vain liian hyvää ollakseen totta.
Näytin arpeni tuntemattomalle ihmiselle.
Näin hänen katseessaan jotain surullista, mutta en sääliä.
Olen pitkään pelännyt liikaa parhaan ystäväni jättävän minut yksin.
Olemme olleet tavallista vähemmän yhteydessä ja pelkään.
Ehkä siksi, että entinen ystäväni jätti sydämmeeni suuren haavan joka
vuotaakin edelleen.
En tahtoisi edes häntä ajatella, tai sitä miltä tuntui kun jäin yksin.
Kertokaa, kuinka elämästä tulisi helpompi..
Olen jälleen kiintynyt ystävään, liikakin.
En voisi kuvitella eläväni ilman häntä.
Vain hänelle voin kertoa kaunistelematta mitä minulle kuuluu.
En edes kihlatulleni kerro kaikkia niitä asioita joita hänelle kerron.
Kulta ei ymmärtäisi niin, kuin hän.
8.3.10
Sometimes I have bad days and it's hard to be me
En koe päiväni olleen tänäänkään muistamisen arvoinen.
Kuinka monta päivää mahtaa olla viimeisen vuoden aikana jotka tahtoisin muistaa?
Ei kovinkaan montaa...
Rakastan muistelemista, en suinkaan pahojen aikojen.
Tahdon ikuisesti muistaa päivät jolloin olen ollut täynnä rakkautta,iloa,valoa ja elämää.
Tahdon muistaa, kuinka onnellinen olin lapsena.
Tahdon unohtaa, kuinka tuhosin loput lapsuudestani.
Tiedän itse vieneeni ajan pahoille teille.
Tahtoisin niin tietää minne minä päädyn lopulta.
Onko minusta elämään niin, kuin muut?..
Tahdon tietää kuka olen.
Sometimes I get the best of insecurity
Kuinka monta päivää mahtaa olla viimeisen vuoden aikana jotka tahtoisin muistaa?
Ei kovinkaan montaa...
Rakastan muistelemista, en suinkaan pahojen aikojen.
Tahdon ikuisesti muistaa päivät jolloin olen ollut täynnä rakkautta,iloa,valoa ja elämää.
Tahdon muistaa, kuinka onnellinen olin lapsena.
Tahdon unohtaa, kuinka tuhosin loput lapsuudestani.
Tiedän itse vieneeni ajan pahoille teille.
Tahtoisin niin tietää minne minä päädyn lopulta.
Onko minusta elämään niin, kuin muut?..
Tahdon tietää kuka olen.
Sometimes I get the best of insecurity
i`m fat
Aamupäivä karkasi täysin kontrollista, kaikki meni päinvastoin miten olisi pitänyt.
Päätin aloittaa juuri diietin (tosin olen joka päivä päättänyt).
Mutta tällä kertaa aijon pysyä sillä kunnes olen mielestäni siedettävä.
Paino lukema hiipii joka päivä ylemmäs ja jos en nyt pysäytä sitä olen pian valtava.
Aloitin tänään ruokapäiväkirjan pitämisen, jossa ilmoitan jokaisen aamupainon, jokaisen suupalan ja juomisen.
Liikuntaakin yritän tässä harrastella.
Sallitut ruokaaineet:
-puuro (kaura,ruis ja 4 viljan)
-rasvaton maito/piimä
-rasvaton maustamaton jogurtti
-1 % viili
-ruis näkkäri
-hapankorppu
-kasvikset (ei peruna)
-hedelmät (ei banaani)
-raejuusto
-kevyt feta
-rasvaton maitorahka
-kevyet keitot
-kahvi,tee, light limu,viccy
Ehdottomasti kielletty:
-pasta,riisi,peruna
-herkut
-leipä
-vehnäjauhot
-kanamuna
-juusto
-margariini, öljy
-ketsuppi,majoneesi,salaatin kastike
-pähkinät
Päätin aloittaa juuri diietin (tosin olen joka päivä päättänyt).
Mutta tällä kertaa aijon pysyä sillä kunnes olen mielestäni siedettävä.
Paino lukema hiipii joka päivä ylemmäs ja jos en nyt pysäytä sitä olen pian valtava.
Aloitin tänään ruokapäiväkirjan pitämisen, jossa ilmoitan jokaisen aamupainon, jokaisen suupalan ja juomisen.
Liikuntaakin yritän tässä harrastella.
Sallitut ruokaaineet:
-puuro (kaura,ruis ja 4 viljan)
-rasvaton maito/piimä
-rasvaton maustamaton jogurtti
-1 % viili
-ruis näkkäri
-hapankorppu
-kasvikset (ei peruna)
-hedelmät (ei banaani)
-raejuusto
-kevyt feta
-rasvaton maitorahka
-kevyet keitot
-kahvi,tee, light limu,viccy
Ehdottomasti kielletty:
-pasta,riisi,peruna
-herkut
-leipä
-vehnäjauhot
-kanamuna
-juusto
-margariini, öljy
-ketsuppi,majoneesi,salaatin kastike
-pähkinät
Heräsin liian myöhään tänäänkin..
Oli niin paljon asioita joita täytyi hoitaa, mutta en usko pystyväni tänään mihinkään.
En osaa vain piiloutua pahalta ololta.
Teen mitä tahdon, enkä välitä vaikka koko mailmani olisi vaakalaudalla.
En kykene kutsumaan ketään auttamaan.
Tahtoisin juuri nyt vain pudottaa itseni piemeään.
Olla heräämättä tähän kurjuuteen.
En saa henkeä, en tahdo vastata soittoihin, en vastata kenellekkään.
Tahdon vajota yksinäisyyteen.
Kuka kontrolloi minua?
Oli niin paljon asioita joita täytyi hoitaa, mutta en usko pystyväni tänään mihinkään.
En osaa vain piiloutua pahalta ololta.
Teen mitä tahdon, enkä välitä vaikka koko mailmani olisi vaakalaudalla.
En kykene kutsumaan ketään auttamaan.
Tahtoisin juuri nyt vain pudottaa itseni piemeään.
Olla heräämättä tähän kurjuuteen.
En saa henkeä, en tahdo vastata soittoihin, en vastata kenellekkään.
Tahdon vajota yksinäisyyteen.
Kuka kontrolloi minua?
4.3.10
Yö unet jäivät niin vähäisiksi, että en saanut mitään aikaiseksi.
Ennen puoliviittä olisi käytävä pankissa, mutta sitten en sosiaalitoimistoon ehdi enään.
Olisi nyt vain lähdettävä, mutta ei vain huvita.
En yksinkertaisesti jaksa, kun mieli ja kroppa on uuvuksissa.
Olen tässä koko pitkän aamun miettinyt sitä, miksi on pakko olla niin turhamainen?
Petyn joka kerta, kun epäonnistun.
Eikä pelkkää pettymistä vaan epätoivoista rankaisemista.
Kuolen, kun toistan omia kaavojani.
Mutta enhän minä välitä, en aijo koskaan luovuttaa.
Ennen puoliviittä olisi käytävä pankissa, mutta sitten en sosiaalitoimistoon ehdi enään.
Olisi nyt vain lähdettävä, mutta ei vain huvita.
En yksinkertaisesti jaksa, kun mieli ja kroppa on uuvuksissa.
Olen tässä koko pitkän aamun miettinyt sitä, miksi on pakko olla niin turhamainen?
Petyn joka kerta, kun epäonnistun.
Eikä pelkkää pettymistä vaan epätoivoista rankaisemista.
Kuolen, kun toistan omia kaavojani.
Mutta enhän minä välitä, en aijo koskaan luovuttaa.
Kun ei tahdo nukkua
Pitkästä aikaa koin päivän jolloin järjetön ahdistus ei vallannut mieltäni.
Pelkkä häpeä. Häpesin itseäni, kun katsoin itseäni peilistä.
Kuinka olenkaan muuttunut näin lyhyessä ajassa?
En osaa tunnistaa kehoa omakseni.
Keho on jotain mitä minulla oli joskus ennen, silloin kun päätin
muuttaa vihaamani kropan kauniimmaksi.
Sitä se on ollutkin ja minä sokea en sitä nähnyt.
Nyt näen kuinka lämmin aito läski nauraa minulle.
Tällä hetkellä tuosta lihavuuden tunteesta huolimatta on hieman
onnellisempi olo, kun olen poistunut kotootani muutaman otteeseeni.
En ole istunut yöpuku päällä koko päivää.
Tutustuin hieman muutamaan naapuriini taloyhtiön kokouksessa.
Ostin itselleni uuden sohvan jonka tosin maksan myöhemmin naapurille.
Kuuntelin shakiraa ja muistin kuinka pienenä ystäväni Millan kanssa
kehitimme tansseja tuon kaunis äänisen naisen tahdissa.
Avauduin uudelle tuttavalleni, ja se helpotti kummasti oloa.
Tunnen kuinka veri sykkii suonissani, enkä tahdo nukkua.
Taas tämä tunnen etten tahdo en tahdo, mielummin valvon.
En kerkeisi tuntea tuskaisaa yötä tai sitä etten osaa nukahtaa yöllä herätessäni.
Valminenhan kuluttaa enemmän, kuin nukkuminen?
Tämä diietti ei kaipaa lepoa.
On onnistuttava.
Kumpa lähtisin lenkille.
Pelkään vain olevani huomenna niin uupunut etten mene psykalle,
en hoida toimeentulotuki asioitani ja saati mene ystävälleni kylään.
Lupasin mennä vihdoin Pihlalle, kun olen jo liian monesti perunut.
On voitettava se pelko ulkoilmasta.
Mielessä perhosia, ja hymyilen tänään.
Entä huomenna?
Pelkkä häpeä. Häpesin itseäni, kun katsoin itseäni peilistä.
Kuinka olenkaan muuttunut näin lyhyessä ajassa?
En osaa tunnistaa kehoa omakseni.
Keho on jotain mitä minulla oli joskus ennen, silloin kun päätin
muuttaa vihaamani kropan kauniimmaksi.
Sitä se on ollutkin ja minä sokea en sitä nähnyt.
Nyt näen kuinka lämmin aito läski nauraa minulle.
Tällä hetkellä tuosta lihavuuden tunteesta huolimatta on hieman
onnellisempi olo, kun olen poistunut kotootani muutaman otteeseeni.
En ole istunut yöpuku päällä koko päivää.
Tutustuin hieman muutamaan naapuriini taloyhtiön kokouksessa.
Ostin itselleni uuden sohvan jonka tosin maksan myöhemmin naapurille.
Kuuntelin shakiraa ja muistin kuinka pienenä ystäväni Millan kanssa
kehitimme tansseja tuon kaunis äänisen naisen tahdissa.
Avauduin uudelle tuttavalleni, ja se helpotti kummasti oloa.
Tunnen kuinka veri sykkii suonissani, enkä tahdo nukkua.
Taas tämä tunnen etten tahdo en tahdo, mielummin valvon.
En kerkeisi tuntea tuskaisaa yötä tai sitä etten osaa nukahtaa yöllä herätessäni.
Valminenhan kuluttaa enemmän, kuin nukkuminen?
Tämä diietti ei kaipaa lepoa.
On onnistuttava.
Kumpa lähtisin lenkille.
Pelkään vain olevani huomenna niin uupunut etten mene psykalle,
en hoida toimeentulotuki asioitani ja saati mene ystävälleni kylään.
Lupasin mennä vihdoin Pihlalle, kun olen jo liian monesti perunut.
On voitettava se pelko ulkoilmasta.
Mielessä perhosia, ja hymyilen tänään.
Entä huomenna?
3.3.10
fuking day
Ehkä olen ollut näinä kaikkina onnettomina päivinä, toisin sanoen viimevuosina
mailman laidalla.
Peläten horjahtamista ikuisuuteen.
Miettiminen on turhauttavaa, päivästä toiseen pohtiminen.
Miksi en osaa elää?
Hengittäminen on vaikeaa, nukkuminen on vaikeaa, ja herääminen tuskaisaa.
Hymyily kivuliasta ja rakastaminen tappavaa.
Olen kovin rakastunut, kovin rippuvainen rakkaastani.
Rakkaus on hankaloittanut elämääni suuresti.
En ole osannut päästä irti elämästäni.
Vaikka tämä tuska minua käskee nukahtamaan lopulliseen uneen.
Tahtoisin juhlia kuolemaa, juhlia onnettomuutta.
Turruttaa tuskan alkoholiin ja tanssia.
Unohtaa itseni ja olla humalassa.
Se on liian helppoa kävellä alkonkassalle ja niellä myrkyt sisään.
Tosin jos ei ole rahaa ei alkoholi ole pakokeino ahdistuksesta.
p.s. kirjoitan lisää myöhemmin..
mailman laidalla.
Peläten horjahtamista ikuisuuteen.
Miettiminen on turhauttavaa, päivästä toiseen pohtiminen.
Miksi en osaa elää?
Hengittäminen on vaikeaa, nukkuminen on vaikeaa, ja herääminen tuskaisaa.
Hymyily kivuliasta ja rakastaminen tappavaa.
Olen kovin rakastunut, kovin rippuvainen rakkaastani.
Rakkaus on hankaloittanut elämääni suuresti.
En ole osannut päästä irti elämästäni.
Vaikka tämä tuska minua käskee nukahtamaan lopulliseen uneen.
Tahtoisin juhlia kuolemaa, juhlia onnettomuutta.
Turruttaa tuskan alkoholiin ja tanssia.
Unohtaa itseni ja olla humalassa.
Se on liian helppoa kävellä alkonkassalle ja niellä myrkyt sisään.
Tosin jos ei ole rahaa ei alkoholi ole pakokeino ahdistuksesta.
p.s. kirjoitan lisää myöhemmin..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)