Olen mä pessy pyykkiä,tiskannu ja käyny suihkus mut ei vaan jaksais.
Pitäis lähteä tiksiin ja sit espooseen ja olla sosiaalinen ja hymyillä.
Olkoot, kuin paha olo sitte niin pakko.
En mä voi taas laiminlyödä kaikkea.
Vaikka myönnän, että mieli tekisi vetää pää täyteen ja ottaa nukahtamislääke.
Ja on taas syksy.
Lempi vuoden aikani.
Tosin ristiriidassa sen kanssa, että pelkään talvea ja sen tuomaa pimeää.
Sitä kylmää ja ikävää.
Joulu valmiiksi jo ahdistaa.
Aina vain kaipaan kotiin, kotiin äidin luokse.
Ja syksyllä aina tapaan oman romahtamis pisteeni ja haluan vain pois.
Pois kaikesta pahasta ja nukkua ensi kesään.
Voisin vain itkeä, mutta kyyneleeni ovat kai kulutettu jo loppuun.
En vain pysty itkemään, vaikka itkettää sairaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti