Tuntuu niin suurelta tarpeelta olla ihminen ja hengittää.
tavalla jota eläminen tarvitsee.
En vain kykene siihen tarpeeksi.
Äiti ehkä valehteli joskus minulle, kun halaten lohdutti ja aina lupasi
"kaikki muuttu vielä paremmaksi"
Kun se ei vain muutu, se menee pahemmaksi.
Pää huutaa pahemmin ja huudan lattialla tyynyä vasten tuskaa.
sanoen
:"kaikki on paskaa"
On asiat elämässäni hyvin tai ei, niin tunne sisälläni sanoo toisin.
Tunne, kun aamulla on noustava ei kiinnosta ja tahtoisin nukkua
yksinkertaisesti pois ja unohtaa.
Antaa olla ja olla elämättä, kun sen pitää näin paljon sattua.
Onnea ei ole olemassakaan.
Se on miljoonasti jo todistettu ja todettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti