Sunnuntai valui vähän liiankin ohi.
Sain sentään aikaiseksi tehtyä ton kasvislasgnen mitä on pitänyt jo viikon tehdä.
Väsyttänyt ja tuntunut vähän krapulalta.
Vaikka en mä sit loppujen lopuks yöllä kännissä ollukkaan.
Yrittänyt pitää itseäni hengissä tänään juomalla ehkä 3 kaljaa ja parit fisut.
Muru kysyi yöllä multa "millon me mennään kihloihin?"
Hymyilin ja sanoin, että vaikka heti.
Olen onnellinen, kun olen löytänyt ihmisen jota rakastan.
Sellaisen jota ilman mä en voisi elää.
Tavallaan ollaan tosi erillaisia, mutta silti niin samanlaisia.
Ja erillaisuushan täydentää toisiamme vai?
Ollaan pieniä ja hassuja yhdessä.
Miten on mahdollista löytää tällästä kultaa.
Mahdollista saada tuntea niin, että sydän sykkii näkyvästi jatkuvasti.
Hyvää kuukausi päivää kulta!<3 nbsp="nbsp" p="p">
Sitten taas. Heti herättyäni mulla oli olo, että miksi olen näin iso.
Istuin tupakalla ja vihasin mun koko kehoa.
Kuinka tätä kukaan voi rakastaa tai haluta?
Olisi kai pakko yrittää arvostaa itseäni edes hieman enemmän.
Tuntuu siltä, että olisin lihonut sata kiloa ja mun keho vaan leviää...
Huomenna en enää syö mitään herkkuja ja musta tulee jonain päivänä vielä kaunis.
Ehkä jotenkin päin ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti