Mun päivä meni jälleen samaa rataa.
Yökkärissä peiton alla katsoen miljoona elokuvaa.
Silmät ristissä ja valittaen tuskiani.
Jokin tulehdus nyt vaivaa (jonka nimeä en muistanut edes lääkärin puhelun jälkeen).
Huomenna vihdoin sitten antibiotti kuuri apteekista.
Kunhan se nyt vaan auttaisi ja helpottaisi pian oloani.
Miksi juuri minulle pitää tulla kaiken mailman taudit ja vammat?
Miksei vaikka mun naapurille...
Päivä on ollut sateinen ja pimeä.
Siihen sopikin kynttilöiden lämmittävä valo.
Mulla on paljon unelmia, ainakin jossakin ne piilee.
Mulla on toiveita, joita en osaa toteuttaa.
Päivä kerrallaan vaan taistelen ja yritän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti