Vihdoin sain sossun luukulla käytyä.
Enhän mä tehnyt sen ko melkeen 3 viikkoa myöhässä...
Kumminkin nyt voin sitten olla ilonen edes pienestä edistys askeleesta.
Vaikka kela vielä odottaa, koulusta ja psykasta puhumattakaan.
Miten voi olla niin helvetin vaikea saada aikaseks mitään?
Just syötiin ja nyt voin sanoa olevani liian täynnä.
Silti on pakko jälkkäriksi juoda kahvia.
Jos kahvi sais tän päivän käyntiin näin iltasella, kun aamu kahvi ei auttanut.
Kahta kaveria pitäisi vielä nähdä ja en tiedä miten ehdin.
Saati mistä kerään voimia siihen...
Jos vaan oppisin nukkumaan oikeaan aikaan ja riittävästi.
Jos oppisin elämään normaalisti ja urheasti.
Ehkä vielä jonain päivänä saavutan sen mitä tahdon.
Kunhan jaksaisin aina uskoa siihen ja ottaa niitä pieniä askelia.
Ehkä tänään pitäisi perua menot ja siivota.
Huomenna voisin loistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti