Ranne tehtiin valmiiksi, mutten osaa olla tyytyväinen.
Se ei nyt ollut ihan sitä mitä hain takaa ja halusin.
Kai mä totun mä vaan mietin ja olin hiljaa.
Kun ei edes kysytty onko hyvä.
Ite on vähän vaikea ottaa kummastakin ranteesta kuvaa.
Pyydän Teemua, kun tulee kaupasta.
Se lähti hakemaan meille aamupalaa.
Päädyin Markon ja Janin kanssa torelloon ilman rahaa tosin.
Mulle sit kumminkin tarjottiin pari kaljaa ja shotti.
Ja sit join Janin kaljasta aina puolet, kun Marko tarjos sille vähistä rahoistaan.
Oli ihan kiva ja mielenkiintonen ilta loppujen lopuks.
Aamujunalla suunnilleen kotiin, kun en osannut ehtiä aiempiin.
Pakko sanoa sen tuntuvan hyvälle, kun sanotaan "jos olisit sinkku yrittäisin pokaa sua
edes yheks yöks itelleni"
Ja, kun kysytään "mitä sä illemmal teet, pakko sanoa et oot liian hyvän näkönen ja upee".
Mullapa vaan muru odotti kotona ja halusin halimaan sitä.
Vaikka miehet olikin hyvännäkösiä ja jos olisin ite sinkku olisin lämmenny varmasti.
Kysymys kuuluu, miksi en osaa rakastaa itseäni edes ulkonäöllisesti vaikka
tiedän, että muiden silmää miellytän?
Vihaan kai itseäni liikaa rakastaakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti