Hieman ehkä kaduttaa se miten aikaa valui juhlien.
Olihan meillä hauskaa, sitä en kiellä!
Otettiin ilo irti elämästä ja hymyiltiin.
Hymyillään vielä ja yritetään polskuttaa ettenpäin päivä kerrallaan.
Yritän minä tosissani, olla koko mailman arvoinen.
Välillä vain liian heikko ja väsynyt ollakseni olemassa.
Olemassa muuten, kuin kullalle täällä kotona.
Kunhan saan rakkautta, voin hengittää hiukan paremmin.
Tänään vietettiin kahden kotona leffa päivää,iltaa ja yötä.
Nauroin vatsalihakset krampeilla ige age 4:sta katsoessani.
Vapauttavaa.
Ja hetkinä jolloin makaan kullan kainalossa, muistan miltä tuntuu rakastaa.
Olla rakastettu ja tuntea lämpöä läpi kehon.
Kumpa tämä tunne ei koskaan katoaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti