Eilen 14.9 vietettiin murun kanssa kuukaus päivää.
Pullo skumppaa, asunto täynnä kynttilöiden lämmintä valoa,
salaattia,patonkia ja salattuja elämiä.
Musiikkia ja hymyilin.
Hetken jaksoin uskoa olevani siinä.
Uskoa olevani onnellinen, miettimättä kaiken varjopuolia.
Ennen nukahtamistani aamun tunneilla
kuitenkin tiesin tänään olevan taas erillaista.
Sitä arkea, kun ajatukseni takkuuntuvat.
Kellon on taas jo kuusi illalla ja mietin mitä teen.
En pysty istumaan vain kotona.
En tänään enkä huomenna, en maanantaina enkä tiistaina.
Asuntoni seinät kaatuvat päälleni tässä hiljaisuudessa.
Havahduin ja huomasin, että tahdon olla humalassa.
Tahdon kuunnella musiikkia liian kovalla ja tanssia sekavuuttani.
Tahdon tuntea eläväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti