Parin tunnin päästä pitäis jo olla kontulassa...
Ja koitan edelleen saada Teemun lähtemään mukaan, kun se lupaski.
En vaan haluis mennä yksin, en koska meitä odotetaan yhdessä.
Se on mulle vihainen.
Sen kyllä ymmärtää siihen nähden mitä kaikkea taas vihaisena sanoin ja tein.
Anteeksi etten vaan osaa.
Ei se edes halua puhua mulle.
Menin herättämään sitä ja vein kahviakin, mutta ei se halunnut.
Työns mua pois, kun yritin pitää kiinni.
EIkä pahemmin vastannut, kun yritin puhua ja pyytää anteeksi.
"ei kauheesti kiinnosta lähteä mihkään ja leikkiä taas ettei mitään olis tapahtunut".
Miten mä aina onnistunkaan?
En voinut oikeen muuta, kun itkeä suihkun lattialla.
Yrittää vuodattaa itseäni viemäriin, mutta ei se onnistunut.
Jos se vaan olis mahdollista ottaa kaikki paha pois mun sisältä.
Olisi mahdollista onnistua ja hymyillä kerrankin.
Edes sen yhden kokonaisen päivän.
I don`t care - apocalyptica
En mä nyt edes tiedä enää mitä mun pitäis sanoa.
Sanoa korjatakseni kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti