On pakko jotta ajatukset pysyy jotenki päin ehkä koossa.
Kävin suihkussa ja sekin oli vaikeaa.
Ajatukset hukkuu ja unohdan jopa mitä teen.
Katsoin itseäni peilistä ja tajusin, että mun paino on tainnut tippua.
Kyllähän mä aiemmin sen huomasin, että mun tissit on pienentyny.
Ei se silti mulle oo mitään merkinny.
En mä kumminkaan uskalla edes vaa`alle mennä.
En voi olla varma kuvittelenko mä, kun kohta saattaa taas tuntua siltä
että painan ihan liikaa.
Tiedän mun ajatusmailman olevan sekasin.
Kuvat vääristyy mun silmissä, ne sekoaa mun mielessä.
En tiedä miksi, mutta taas sen tein.
Luin jotain mitä en halunnut.
Tuli vaan tarve lukita vessan ovi ja istua lattialle.
Rikkoa toisen ihmisen yksityisyyttä kiduttaen itseään, miettien mitä se tarkottaa.
Pelkään vaan menettäväni kultani.
Pelkään sen tahtovan takaisin jotain mitä sillä oli ennen mua.
Mun pää hajoaa miettien sitä.
Olen aika varma etten mä riitä.
Tahdon uskoa, että tämä jatkuu mun koko elämän.
Tahdon luottaa siihen etten jää yksin ja kulta jaksaa pitää musta kii.
Uskoa siihen, etten muserra kaikkea.
Ja palaten aikaisempaan asiaan.
Kävin tässä välissä siellä vaa`alla.
En muista milloin painoin tän verran viimeksi.
Ehkä reilusti yli vuosi sitten.
Olen mä laihtunut.
Vaikka olen mä syönyt, ainakin jotenkin.
Enkä voi olla miettimättä mitä mä tänään haluan.
Mitä mä tänään tarvitsen selvitäkseni.
Mitä tahansa.
Sellaista joka vie mun mailman toiselle laidalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti