On torstai enkä saanut nukuttua pitkään väsymyksestä huolimatta...
Kouluunkaan en mennyt, kun en tahtonut.
Näitä päiviä jolloin, mieli on solmussa samassa hetkessä, kun herää.
Mieli on täysin sekaisin ja turtunut.
Eilen istuin puistossa, huolimatta siitä miltä tuntui.
En olisi jaksanut, en tahtonut.
Sosialisointi takkuaa.
Tuntuu vain turhauttavalta, kun en tiedä missä mennään.
En tiedä itsestäni, en suhteestani enkä mistään.
Kai kaikki lopulta kaatuu vuokseni.
Niinhän on aina ennenkin käynyt kohdallani.
Enkä osaa katkaista tätä loputonta kierrettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti