Sanoen anteeksi nauretaan.
Ei ollut eilen humalassa keskellä yötä hyvä idea ottaa levaria.
Se sai iltaan asti sykkeeni vain seisoessa kattoon, pyörrytti,hengästytti,oksetti,syke oli katossa ja sekavuus miljoona.
Vasta nyt illalla tokenin ja tajusin eläväni.
´Tajusin, kun sekosin ja lasit olivat sirpaleina pirkin asuntoa.
Ei mies tunnu ymmärtävän minusta yhtäkään asiaa.
Ei se taida edes yrittää ymmärtää.
Rakastan liikaa sanoakseni näkemiin.
Oma pää sekosi niin, että ehkä sata astiaa lensi seinille pingoten sirpaleiksi lattialle,
Lopu tuloksena kädet verillä ja kaduttaa.
Kuinka olla ihminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti