Jotenki tosi masentava tää päivä,
vaikken ole ollut tuskin tuntiakaan hereillä.
Ulkona sataa ja on pimeetä, märkää ja koleaa.
Mun ajatukset on solmussa ja vatsa tuntuu kääntyneen ympäri mun sisällä.
Oksettaa ja tärisyttää.
Kahvikaan ei maistu siltä miltä ylensä.
Se meinaa tulla vaan ylös ja harkitsen kaljan ottamista kaapista.
Haluaisin tän päivän pois.
Mun ei tarttisi stressata liikoja,
en jaksa murehtia omaa laiskuuttani.
Apulanta-Maanantai
Mä just muistin käyneeni joskus yhden tytön kanssa
Helsingissä sellasessa söpössä tee paikassa.
Siellä oli lämmintä ja kotoisaa.
Seura oli piristävää ja teetä löyty laidasta laitaan.
Haluaisin sinne, mutten muista missä se oli keskustassa.
Voisin mennä leikkimään onnellista jälleen.
Ehkä hetken voisin sitä itsekkin uskoa?.
En mä voi kaljaa nyt juoda.
Niitä kyllä olisi ainakin 8 jääkaapissa...
Musta tuntuu niiden huutavan mua tuolla.
Nyt tuntuu hyvältä idealta juoda ne ja sitten suihkun kautta
levozin naamarii ja peiton alle.
Huomenna voisin ehkä yrittää olla ihminen.
Mun kyllä pitäis mennä etsimään mun puhelin tuolta sängyn uumenista.
Pitäisi soittaa tytölle, jota lupasin tänään nähdä.
Ehkä mä kumminkin kerään itseni kokoon ja lähden sen kanssa helsinki seikkailemaan.
Jos löydettäisi kiva baari tai kahvila missä istua sateelta ja kaikelta pahalta piilossa.
Mulla on ollut sitä tyttöä niin ikävä, että voin jopa hymyillä nähdessäni hänet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti