Olen kaverilla rakkallaa yötä.
Seurana hän ja drinkit.
Ikävä sattuu vatsaan ja sekä sydämmeen.
Tuntuu oudolta nukkua yksin, nukkua ilman kullan syliä joka turvaa uneni.
Ja anteeksi sain.
Edelleen katuen raivo kohtausta joka räjähti.
Sain jo aamu yöllä anteeksi.
Sain nukkua kullan kaikussa ja hymyilytti.
Rakastan ehkä liikaa.
Ilman en voisi elää enkä hengittää sekunttiakaan.
Tiedän löytäneeni jotain niin arvokasta, etten tahdo koskaan luopua tai unohtaa.
Olen vähän riippuvainen uskoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti