Nukuin sikeästi ja heräsin vähän liian myöhään.
Tajusin, että hei mulla ei ole tänää koulua.
Vaikka sinne en menisi ei tartte stressata sitä miksi sinne asti en pääse.
Kohta kumminkin on maanantai ja sinne menen vaikka läpi harmaan kiven.
Tänään olisi mentävä Teemun äidille ja mua pelottaa.
Entä jos se ei tykkää musta yhtään?
Osaankohan enää antaa hyvää vaikutelmaa.
Sitä ei voi tietää.
Teemun eksäkin on täällä päin käymässä.
Tavallaan houkuttaa ajatus siitä, että haluan nähdä sen.
Vaikka mun päässä pyöriikin siitä ties mitä ajatuksia.
Kai mun pitää vaa luottaa meihin kumpaakin enemmän.
Näin unta äidistä ja mulla on ikävä.
Tahtoisin kotiin. Tahtoisin painautua äidin turvaan.
Kuulla, kuinka se lohduttaa ja lupaa kaiken muuttuvan vielä paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti