bye bye my christmas

Tapanin päivä.
Niin se joulu kultainen valui ohi liiankin nopeasti.
Aatto tuntui tunnilta, joulupäivä sekunnilta.
Eilen minä join siideriä ja kaljaa.
Äitikin oli humalassa, antabuksista huolimatta.
Oli kivaa, tuntui pitkästä aikaa hyvältä tuntea turtuneisuus.
Pakenen drinkki lasiin omaa tuskaani.

Jos lähtisin silloin, kuin oli tarkoitus lähtisin jo huomenna.
Mutta päätin jäädä tiistaihin asti.
Jään koska pelkään palata takaisin.
Pelkään jättää perheeni taakseni.
mistä tiedän näemmekö vasta kuukauden tai kahden päästä?

Pian olen 18-vuotta enkä ole riippuvainen täysi ikäisistä ihmisistä.
Saan itse haettua tupakkani, ja saan itse haettua alkoholini
heti kun tekee mieli, mikäli minulla köyhällä on rahaa.
Äidin kanssa menemme laivalle juhlimaan, ehkä tammikuun lopulla.

Merry christmas my love

Tänään on aatto meillä, aamulla koristeltiin
siskojen kanssa kuusi.
Söimme puuroa ja juuri minulle sattui manteli, toiveen minä muistin
ja niin se on näinkin pitkälle päivää kantanut minua.
Toivetta en toki teille paljasta.
Leivoin suklaapipari kääretörttua ja teinhän myös perheeni iloksi joulutorttuja.
Äitiä olen auttanut keittiössä.
Pian saunaan perheen kanssa.
Pelkään ruokailua, pelkään tuota notkuvaa pöytää täynnä herkkuja.
Laatikoita,rosollia,kermaa,juustoja,perunaa.
Kaikkea kaikkea kaikkea hyvää ja minun mailmani särkevää.

Mutta tänään on Joulu, en tahdo murehtia asioita jotka murtavat minut
arkena kokonaan.
tänään on rauhallinen ja rakas joulukulta.
Mikä parasta oman perheeni parissa.<3
hyvää joulua kaikille!<3

-Enkeli joulun meitä kantaa siskot-

tuntemus

Pian on joulu, ja tunnelmani eivät ole katossa.
Miksi?

Minä pelkään läheisyyttä, ainakin toisinaan.
Toisilla hetkillä ahdistun liiankin lujasti kosketuksesta,
pienestäkin läheisyydestä jopa katseesta ja vieressäni istuvista
ihmisistä.
Olise ihminen poikaystäväni,ystäväni tai tuiki tuntematon.
En vain osaa sanoa sitä ääneen, kun ahdistun.

dance with the devil

Here I stand, helpless and left for dead.

Close your eyes, so many days go by.
Easy to find what's wrong, harder to find what's right.

I believe in you, I can show you that I can see right through all your empty lies.

I won't stay long, in this world so wrong.

Say goodbye, as we dance with the devil tonight.
Don't you dare look at him in the eye, as we dance with the devil tonight?

Trembling, crawling across my skin.
Feeling your cold dead eyes, stealing the life of mine.

I believe in you, I can show you that I can see right through all your empty lies.

I won't last long, in this world so wrong.

Hold on. Hold on.

Hold on. Hold on.

Goodbye.

feeling

Matkani tänne oli jonkin näköinen virhe luulisin.
Ahdistaa ja ahdistaa, en osaa edes kuvailla tunnetta
jonka tunnen.
Aikaa miettimiselle on liikaa, liikaa tunteita.
Olen niin väsynyt olemaan itseni kanssa.
Olen liian väsynyt olemaan muille mieliksi.
Osaisimpa olla itkemättä, olla näyttämättä tunteitani.

En tahtoisi millään lähteä enään pois kotoa, tahtoisin
vain jäädä turvaan ja olla edelleen pieni minä.
Tiedän vain etten voi jäädä, en voi vain.
En, koska ollessani täällä
on kaikkien paha olla.
Minä en osaa olla iloinen en onnellinen,
minä tartutan pahan oloni koko perheeseeni ja kaikki kärsivät.
Tuhoan itseäni ja tuhoan rakkaimpani.
Näen itsekin, kuinka vaikutan muihin negatiisella tavalla.
Omat kipuni ovat muidenkin kipuja, enkä tahdo tuhota perhettäni lopullisesti.
En, kun olen jo monta vuotta satuttanut heitä liiaksikin.

Minä olen tuomittu tuntemaan loputonta kipua,
minä olen tuomittu taisteluun kuoleman ja elämän välillä.
En saa olla niin heikko, että annan paskan muiden niskaan.

En osaa kertoa kenellekkään miten paljon tunnen tuskaa jatkuvasti.
En uskalla nukkua, kun pelkään näkeväni painajaisia,
En uskalla, koska pelkään etten enää herää aamuun.
Pelkään lähteväni vaikka saatankin tahtoa niin.

Olenko koskaan tarpeeksi hyvä?

good and bad things

Sanoisin tämän viikon menneen täysin pieleen itse kontrollin suhteen.
Jaksamiseni on ollut nolla.
Mutta ilo uutiseni on, että saamme kullan kanssa 1.1. asunnon.
Sossu maksaa vuokran ja saamme 500 euroa startti rahaa.
Olen pian aikuinen, ainakin minun pitäisi olla.
Pitäisi oppia ottamaan vastuu itsestäni,kodistamme ja elämästä yleensä.
En tiedä kuinka omillaan asuminen tulee toimimaan.
Mutta ei auta muu, kuin kokeilla siipiään.

Ensiviikolla matkaan kotiin ja pian paluun jälkeen on edessämme muutto.
Jännittää ja pelottaa, olen iloinen ja surullinen.

Kulta on lomilla ja olen suunnattoman iloinen, olen kaivannut niin paljon.
Ilman Jesperiä minulla ei olisi mitään merkitystä.
Ilman jesperiä olisin vain kuori, Aurinkoni ei koskaan nousisi, eikä yö laskeutuisi ylleni,
En tahtoisi elää ilman kultaani.
<3 love you <3

Rakkaus pitää sydämmeni lyönneistä kiinni

game

Elämäni tuntuu peliltä jota itse en hallitse.
Joku ohjaa minua, valitsee tieni ja tekee päätökseni.
Minäpä tiedän kuka minulla pelaa, tiedän sen olevan painajaiseni.
Kumpa osaisin pysäyttää tämän ikuisen kierteen ja oppia pelaamaan itse korttini oikein.
Minulla ei ole toivoa, ei niin kauan kunnes osaan itse lentää.
Olen aikuisuuden kynnyksellä vaikka tuskin tahtoisin.
Pelkään niin paljon joutuvani lopulliseen pimeään.
Auttaisiko kukaan minua jos olisin yksin?

Inhottaa osata valehdella niin täydellisesti.
Olen huono kertomaan täyden totuuden itsestäni ja tunteistani.
Kukaan ei pysty näkemään kilpeni läpi.
Haavani ovat pimeässä piilossa joita en tahdo paljastaa.
En osaa kertoa kuinka pelkään jokainen hetki kuolevani.
Tahtoisin niin kovasti elää jokaisen hetkeni kuin viimeistä päivää, mutta en vain jaksa.
En minä tahdo kuolla vielä moniin vuosiin.
Tahdon kokea kaiken ja osata iloita pienistä asioista.
tahdon olla onnellinen enkä vain tavoitella onnea väärillä tavoilla.
Tiedän helvetin hyvin etten tule yhtään sen paremmaksi olemalla laiha, En ole yhtään rakastettavampi niin.
Tiedän, että olisin onnellinen ja parempi paranemalla.
En valehtelisi, en olisi väsynyt tai masentunut.
Olisin täysin minä.

Olen vain pieni osa minua. Loput ovat sairauttani joka hallitsee mieltäni.
Kuinka sulkisin äänet mielestäni jotka käskevät minua tekemään väärin?
Käskevät olemaan syömättä ja käskevät oksentamaan kaiken mikä lihottaa.
Eilen tajusin olevani jälleen erittäin huonovointinen, kun oksensin omenan syötyäni sen.
Miksi olen taas vajonnut näin alas?

tekisi niin mieli olla humalassa.
Tahdon turruttaa tämän ikuisen paskan.
Tunteeni ovat hukassa.
Olen eksynyt.

Joulukin lähestyy enkä saa kiinni aidosti siitä tunteesta.
En odota joulua laisinkaan.
Minua vain kauhistuttaa se, että reilun viikon päästä lähden kotiin Ouluun.
Pelkään etten pysty lähtemään sieltä takaisin.
Inhoan niin kovasti ikävää.
Kotona ikävä perheeseen korjaantuu, siellä korjaantuu se että joku kykenee hallitsemaan minua
itseni puolesta. Äiti minua vahtii, äiti auttaa minua ja lohduttaa, kun on paha olla.
Kotona saan olla jälleen pieni tyttö.

.

Ja niin sairaslomaa sain jälleen. En tiedä olenko kipeä vai tahdonko vain olla.
Ehkä osittain kuumeilut johtuvat vain siitä, että en jaksa.
En jaksa olla olemassa.
Eilen käväisin verikokeissa pediatrini käskystä.
Tänään hän soitti minulle ja kertoi veri arvojen olevan edelleen hyvin alhaiset.
Jopa vaarallisen alhaiset.
Pelkään langan katkeavan ja joutuvani taas kerran osasto hoitoon, kun olen niin holtiton ja heikko.
En jaksaisi sitä samaa käydä kolmatta kertaa läpi.
Vaikkakin aina välillä tuntuukin siltä, että se auttaisi minut takaisin jaloilleni.
Pelkään etten ikinä parane ja pelkään kuolevani ennen paranemista.

Ehkä pois nukkuminen ei olisi niinkään kamala.
Vaan se etten ehtisi hyvästellä rakkaimpiani.
Olisi liian itsekästä lähteä sanomatta sanaakaan ja olisi liian itsekästä lähteä
omasta heikkoudestani johtuen ja jättää ihmiset jotka minua tarvitsevat.
Äitini romahtaisi.

--------------------------------------------------------------------------------

Kuulen kappaleen ja henkeni lakkaa kulkemasta,
sydämmeni lakkaa lyömästä.
Vajoan hetkeksi menneisyyteen.
Istumme cafe javassa lusikoiden meidän yhteistä cafemoccaamme.
Yhteinen suklaa,yhteinen kermavaahto,juoma.
Hymyilemme.
Ymmärsin kuinka rakastin tuota ihmistä valtavasti.
Oli aamupäivä ja olimme kierrelleet helsingin kaupoissa.
Olimme jouluostoksilla.
Kävelimme käsikädessä, nauroimme.
Olin vuosi sitten vielä suunnattoman onnellinen ja rakastunut.
Edelleen olen rakastunut, mutta tyttö katosi rinnaltani.
Jäljelle jäi poikani.
Mutta ilman tyttöä en ole kokonainen, jätti hän sydämmeeni suuren arven.
Mikään tässä mailmassa ei korvaa sitä mitä tunsin ja olin.
Suljen musiikin pois mielestäni ja palaan nykyisyyteen.
Tunnen kuinka kyyneeleet polttavat poskipäitäni.
Olen niin vihainen itselleni. Miksi en kykene olemaan parempi jotta saisin
tytön takaisin.

-----------------------------------------------------------------------------

Olen täynnä sanojani ja ajatuksiani, mutta en kykene muotoilemaan itseäni lauseiksi.
Kirjoitus taito katoaa siinä, kun avaan blogini.
Joskus vielä osasin, nyt vain toistan samaa enkä kykene etenemään.

Never stop

Istun hetkessä jossa en tiedä mitä tahdon itseltäni.
Toivoin liikoja vielä viime viikolla ja olin päättäväinen.
Huomattavasti motivaationi kaikkeen on luisunut jälleen
pohjalukemiin.
Mieli alani vaihtelee rajusti.
perjantaina sairaanhoitajan juttusilla tuli taas itkuinen olo.
En millään kyennyt olemaan hiljaa tunteistani.
En kyennyt kieltämään olevani melkoisen pohjalla jälleen.
On niin kurjaa myöntää olevansa heikko,
Minunhan pitäisi olla jo parantunut?
Olen vain rikkinäinen sielu, satutettu sydän.
"ahdistaa taas joka helvetin hetki, itkettää vaikka ei pitäisi. Kiukuttelen rakkaimmilleni tarkoittamatta pahaa. En osaa edes kuvailla sitä miten väsynyt olen enkä jaksa taistella edes minuuttia"

kerroin kuinka jatkan oksentelua vaikka se pahentaa oloa.
Kerroin kuinka tahdon kuihtua pois ja paeta kaikkea.
En jaksaisi käydä pajalla vaikka tiedän sen pitävän minua
kiinni elämässä.
En jaksa herätä aamuisin, en jaksa hymyillä ja puhua.

Kirjoitus taitonikin luisuvat roskakoriin kun en tiedä mitä kertoa,
en tiedä miten puhutella lukijoita tai itseäni.

Eilinen päivä oli katastrooffi kohdaltani.
Oli järkyttävä krapula ja "anopin" 50.vuotis juhlat.
Minä, kun vain tein kuolemaa.
Söin kaikkea söin aivan liikaa ja oksensin.
Oksentelin siihen asti kunnes illalla nukahdin rakkaan kainaloon.
En puhu ääneen jesperin kanssa siitä mitä teen,
mutta hän tietää.
Hän ei uskalla minulle mitään sanoa vaikka niin toivon hänen
kieltävän ja auttavan.
Pelkään kuolevani jollen lopeta tätä.

tahdon olla syömättä ja oksentamatta,
tahdon paastota ja juosta kunnes verimaistuu huulilla,
tahdon jumpata aamun pikkutunneille ja olla pirteänä pajalla,
tahdon olla onnellinen ja painaa 0 kg.
Tahdon olla taitava edes jossakin ja näyttää itselleni tarpeeksi
kauniilta.

Olen ehkä liian sairas tähän mailmaan.
Mielikuvani huutavat kirosanoja,
terveet ihmiset huutavat hyvyyttä auttamalla, mutta
olen liian itsekäs heille enkä ota apua vastaan.

Lupaan huomenna kirjoittaa jotakin parempaa ja puolet kauniimpaa.

heartless

In the night, I hear 'em talk,
The coldest story ever told
Somewhere far along this road, he lost his soul to a woman so heartless...
How could you be so heartless?
Oh... How could you be so heartless?

How could you be so, cold as the winter wind when it breeze, yo
Just remember that you talkin' to me though
You need to watch the way you talkin' to me, yo
I mean after all the things that we've been through
I mean after all the things we got into
Hey yo, I know of some things that you ain't told me
Hey yo, I did some things but that's the old me
And now you wanna get me back and you gon' show me
So you walk around like you don't know me
You got a new friend, well I got homies
But in the end it's still so lonely

hymyilyttää hetkellisesti

Ajattelin, että voisinkin kirjoittaa nyt iloisista asioista.
En jaksa ainaisesti valitella tuhansia onnettomia hetkiäni, ja muistuttaa
jatkuvasti itseäni siitä, kuinka kurjalta minusta tuntuu.
Olenhan minä kuitenkin jollain tapaa onnellinen, sen verran että tahdon elää
ja kokea vielä päivät jolloin pimeys on poissa lopullisesti. Mikäli sellaista päivää
tulee koskaan.

Kävimme kullan kanssa eilen kaupassa.
ostos korista löytyi
6 isoa siideriä ja iso pullo fantaa.
Niillä eväillä perjantai ilta ja kotoa löytyi lähes puoli pulloa salmaria.
Olinhan minä humalassa, olinhan minä iloisella tuulella.
Suuni taipui hymyyn, kun kassan täti toivotti minulle hymyillen hyvää viikonloppua.
pidän siitä, kun tuntemattomat ja tutut ovat positiivisia ja pidän siitä, kun minua muistetaan.

Tänään ostin tarjoustalosta leopardi kuvioiset trikoot joissa jalkani kerrankin näyttivät minunkin mielestäni kapeilta. Ja niin minä olin tyytyväinen.
ostin myös vartaloakiinteyttävän kosteusvoiteen ja herbinan peitepuikon alekorista.
Olin iloinen ja olen edelleen.
Juon kahvia ja odotan kultaa siiderikaupasta kotiin.

Toivottavasti pian myös asunnosta kuuluisi jotain.
Osaan niin maalata mieleeni sen kuinka täytän jääkaapin vain terveys ruoilla ja light juomilla.
En osta kaappiini mitään mikä saisi minut turpoamaan, kuin pulla taikinan.
Ei ole varaa lihoa.

Keskiviikkona oli jälleen sisätauti lääkäri ja paino oli 32,5 kg tai jotain sinne päin, mutta kuitenkin.
Lääkärini kiirehtii psykiatrisia hoitojani ja tarkkailee veriarvojani.
Myös ravitsemusterapeutille hän minut pistää jälleen. Joskin turhaan, kun en minä
piittaa siitä mitä kaikkea minun pitäisi syödä jotta painoni nousisi ja olisin terveempi.

Tavoittelen omaa taivastani ja vielä jonain päivänä sen saavutan.

p.s. kaipaan äitiä joka oli kaksi päivää humalassa, mutta minua se ei haittaa.
Ei, koska tiedän äidin olevan silloin onnellisempi, aivan kuin minä itsekin olen humaltuneena.
Alkoholi turruttaa kaiken kivun hetkeksi.
Äitini paras ihminen.

today and ever

Mikä on mennyt vikaan? Miksi mailmani on ylösalaisin.
Tuhannet kerrat kahlaan läpi kysymysten joille ei ole vastauksia.
Miksi se ei voinut olla joku muu ihminen jolle olisi käynyt näin?
Aina vain minä.
Olen liian väsynyt ylittämään vaikeimman.
pahinta tässä kaikessa on vain se, että olen yksin syyllinen omaan kurjuuteeni.
Aiheutan muiden kurjuuden.

En osaa suhtautua oikein mihinkään asioihin.
Taas havahduin siihen, etten muista milloin olisin jaksanut nauraa sydämmestäni.
Olen toki iloinen ollut ja naurahdellut.
Mutta, kun vitsaillaan en löydä naurua.
En naura sille mikä on hauskaa tai tuntuu hyvältä.
Inhoan esittää onnellista, inhoan näyttelyä.
Valehtelen jopa itselleni. En myönnä sitä kuinka sairas todella olen tai onneton.

Tahtoisin vain takaisin äidin luokse turvaan.
Siellä missä koti on onni, tai sitten ei.
En ole onnellinen missään enkä koskaan.
Elämäni on täynnä valheita, haihtuvia kuvia ja kadotusta.

Vituttaa lievästi sanottuna.

unessa ikuisesti

Kaksi päivää sairaslomalla.
vatsani oikuttelee, kun kalium lääkkeet tekevät vatsalle pahaa.
Ehkä vatsavaivan kestän, mutta en sitä etten jaksa tehdä mitään.
Olen totaalisen uupunut olemaan näin väsynyt aina.
Voisin nukkua ja nukkua.
Yöllä ei toisin vain nukuta.
Pajalla käynti on minulle suuri ponnistus.
Joka ikinen aamu ja päivä pidän itseäni kasassa vaikka tahtoisin
murtua ja paeta vain menneeseen.
Valua sinne ikuisuuteen.
Se kuusi tuntia kestävä päivä tekemällä ja olemalla sosiaalinen
on hyvin vaikea.
Kesken päivän saattaakin tulla ahdistus, tai sitten
muuten vain olen liian väsynyt ja istun hiljaa enkä jaksa
reagoida mihinkään.
Inhoan selitellä sitä.
"anteeksi olen vain koomassa".
Antakaa olla väsynyt.

Viikonloppukin jo kolkuttelee ovella,
huomenna aijon olla pahemmassa humalassa, kuin aikoihin.
Näen Pihlaa ja Mirkaa.
Kaiken lisäksi huomenna minulla kullalla on 1 v 1 kk päivä.
Mutta nyt se tuntuu merkityksemättömältä,
koska kaipaan ystäviäni niin paljon etten osaa sanoin kuvailla.

Mikä minua on viime vuosina muuttanut?
Koska tunnistan taas itseni?

ja argh

Asiat pyörivät paikoillaan,
en etene minkään suhteen.
Olen pettänyt itseni, olen pettänyt kultani,
pettänyt perheeni.
Olen arvoton rakastettavaksia.
Valehtelen vain ja tunnen omantunnon tuskia,
aina en niitäkään.
On liian luonnollista kaunistella totuus ja hymyillä.
Nähkää jo lävitseni ja pitäkää kiinni,
estäkää minua satuttamasta mailmaani.
Särjen jokaisen kauniin kuvan vääristämällä sen.

Mieleni on paha.
Säälin itseäni.

Vituttaa, kun tänään söin vaikka mitä.
Arvatkaa vain kuinka kävin kun pääsin kotiin...
Romahdan tähän kierteeseen ja tunteseen kuinka lihon,lihon,lihon ja lihon.

I need everyting

Tahdon elää ja olla yksin.
En kaipaa sitä seuraa joka satuttaa, en kaipaa sitä joka horjuttaa mailmaani.
Olen hopealla jäällä, alla loputon syvyys.
Halkemia täynnä pinta, murtunut on sisus.

Aamuni ensimmäinen tupakka tänään, kun heräsin lämmöstä kultani kainalosta.
Tupakan aikana minuun iski jälleen suunnaton ahdistus, kenties paniikki.
Istuin siinä yksin kylmässä marraskuun aamussa ja en nähnyt mailmaani kokonaisena.
tajusin, kuinka on pystyttävä parempaan.
Miksi en koskaan kuitenkaan lopulta yritä?
En ehkä tahdokkaan parantua koskaan, tai sitten en vain jaksa taistella sairauttani vastaan.
Kuljen aina helpoimpia teitä.
Missä on motivaationi parempaan minuun?

Tuntuu sanattomalta.
En edisty mihinkään suntaan ja olen turhautunut
sen suhteen.
Miksi en osaa kertoa miltä minusta tuntuu, tai mitä tarvitsen
ollakseni onnellinen.

Todella pitkään toivoin saavani asunnon,
toivoin tulevani isoksi.
Jotenkin vain se ei tosiaan ole sitä mitä tahdon tai tarvitsen.
Olen liian kipeä olemaan aikuinen.
En osaa elää ollakseni vastuussa mailmastani.

Tuntuu siltä, että minut on työnnetty alas kalliolta.
Sanottu vain "opettele lentämään".
Putoan, putoan, putoan.

Eilen puhuin puhelimessa siskojeni kanssa.
Kuulin siskoni äänen ja purskahdin itkuun.
On niin ikävä etten ennen osannut edes kuvitella.
Olen pettänyt perheeni olemalla
liian kauan kipeä ja poissa, valheilla ja uskolla,
toivolla joka oli turhaa.
Nyt olen pettänyt uudelleen ja jättänyt heidät.
En tahdo jättää ketään.
Mieluiten vain itseni.

Koska olemme särkyneitä
Mitä meidän täytyy tehdä aloittaaksemme alusta
Viattomuutemme
Ja palvovamme lupaukset
Antavat meille uuden elämän koska me haluamme vain olla kokonaisia

bad day

Tänään kävin terveysasemalla ja sain 2 päivää
sairaslomaa.
Uupumus,pään särky, huono olo.
Kenties myös epätoivoa ilmassa.
Etten vaan jälleen menettäisi päivärytmiäni.
On oltava vahvempi, edes tämän pajan kanssa.
En kestäisi junalippua Ouluun takaisin.
Vailla paluu lippua Vantaalle.

Tänään äiti menetti hermonsa, kun kuraattori soitti hänelle.
Sanoi äiti, että ei jaksa kun häntä syytetään minun rahattomuudestani,
kun minä en kykene ostamaan lääkkeitäni,
bussimatkojani tai muutakaan.
Äiti on elätysvelvollinen siihen asti kunnes täytän 18-vuotta.
Reilut 2 kuukautta velvollinen.

Äiti huusi olevansa vihainen kaikkeen.
Käski minun tulla takaisin kotiin.
Ei hän ymmärrä mitä se minulle merkitsisi.
Voin maalata mielessäni kuvan kuinka painajaismaista se olisi.
Ei sillä etten tahtoisi olla perheeni kanssa ja kaikki olisi kyllä helpompaa.
vain oma mieleni järkkyisi liian pahasti.
Taas olisin loputtomassa tyhjyydessä,
aamusta aamuun tekemättä mitään kehittävää,
velloisin omassa mielessäni ja itkisin itseni kuihtuneeksi.
Jonain päivänä takuulla romahtaisin ja tekisin jotain
mitä ei peruuttaisi enään mikään.

Ja kylmät väreet virtasivat lävitseni..
Kumpa äiti ymmärtäisi.

sleeping a way

Koska saan mahdollisuuden keveyteen ja tuulen tanssittamaan elämään?
Tuntuu ettei koskaan mikään vain riitä.
En osaa nukahtaa, en herätä, en iloita enkä rakastaa tuntematta armotonta tuskaa.
En osaa olla minä.
Äärettömyys on vain rajani kipuun.
Sattuu fyysisesti, myös henkisesti.
Kalium arvot ovat alhaalla jälleen, anemia ja muut vaivat.
Jatkuva uupumus ja päänsärky, oksetus ja heikotus.
Ehkä vain olen oppinut olemaan niiden kanssa.
En kuitenkaan osaa olla onnellinen tai osaa opetella lopettamaan ajoissa.
Satutan muita ja itseäni tarkoittamatta pahaa.
Olemalla kipeä tuhoan välini läheisiini.
Kuvitellakkaan kuinka minua pelottaa.
Ikävöin loputtomasti. Missään ei ole hyvä olla.
Tahdon äidin siipien lämpöiseen suojaan. En usko pärjääväni päiväkään omillani.
En pärjää nytkään puoliksi omillani.
Antaisin mitä vain jotta olisin lähellä äitiä, lähellä kultaa, lähellä ystäviäni.

Pelkään lopulta hajoavani täysin, nukahtavan junaan omalla asemallani.
Ehkä olenkin jo aikoja sitten ohittanut itseni ja onnellisuuteni.
Pelkään etten koskaan parane.

Ja niin kerron vielä kuinka tänään en saanut henkeä. Pyöräilin kohti pimeää, kohti kylmää tuulta.
Liikunta suoritus joka oli minulle pitkä ja raskas. nyt uuvuttaa, mutta muistin taas
kuinka hyvältä tuntuu nälkä ja liikunnan jälkeinen "velttous" tuntuu siltä että saavutin
jotain tärkeää.
Huomenna vannon etten ole heikko.
Kuihdun vaikka se maksaisi minut kokonaan.
Mikään ei ole tänään tai huomenna kuitenkaan merkityksellistä eikä äiti holhoa
vieressä. (vaikka tahtoisinkin äidin pitävän minut hengissä)

rakastan äitiä

dance with the devil

olen saanut uusia tuttavuuksia, kenties ystävänkin.
Asiat alkavat taipua paikoilleen ja elämä on jollain
tapaa otteessani.
Mutta miksei mikään tunnu arvokkaalta?
Miksi minusta tuntuu etten jaksaisi yrittää?
Miksi rakastamani asiat ovat haalistuneet?

24/7 ajattelen vain onnettomuuksiani.
Mietin tunnista toiseen omaa heikkouttani.
Voi kuinka surkea olenkaan. huoh.
Naurettavaa.
En vain osaa irtautua syömishäiriöstä.
Se on jo liiankin kauan pitänyt minua pohjalla.

Ensiviikolla riennän asuntohaastatteluun.
Uskon saavani sen nuorisoasunnon tikkurilasta joulukuussa.
Kuitenkin minua pelottaa.
Minut pakotetaan itsenäistymään vaikken ole minä.
Pakotetaan vaikka pelkään enkä voi hyvin.

Pelkään, että jonain aamuna aurinko ei nousekkaan.
Ei kukaan osaisi minua etsiä sängystäni kuolleena.
Sydän pysähtyy.
En saa henkeä.
tahdon repiä mieleni kappaleiksi.

Silti uskotte minua.
Olen niin hyvä hymyilemään, osaan olla itkemättä.
Osaan valehdella niin etten usko itsekään.
En tiedä kuka olen.
I`m happy. Or not..
Mutta en kerrokkaan miltä tuntuu.

Vihdoin olen taas täällä.
Olen vantaalla, eilen olin Helsingissä.
Tapasin Mirkaa ja Pihlaa, myös Hannaa näimme ja muita tuttuja.
Enemmän ja vähemmän mukavia ystäviä.
joimme siideriä, lopulta kai liikaa.
En edes muista menneeni nukkumaan.
Nukahdin koivukylään pehmeälle sängylle,
ystävieni tupareihin.
Aamulla heräsin kullan kainalosta.
Yskä vain yhä pahempana + krapulatila.
Rakastan Kultaa ja rakastan ystäviäni.

Ja lehdet putoavat puista tänään

-Viime päivinä-

Montakohan kertaa olen luvannut itselleni, että
huomenna minä pystyn siihen?
Kaavailen mielessäni ja raapustan ruutupaperille
loputtomia listoja mitä saa ja mitä ei saa syödä,
kirjoitan kuinka paljon liikun ja kulutan.
Piirtelen ruokaympyröitä joita täyttävät lähes kalorittomat nesteet
ja kevyet ravinnot.
Kuitenkaan en pysty minään päivänä siihen.
Lopulta en kai koskaan.
Tänään minä mietin, että jos kerran olen ollut lähes täydellinen
niin miksi en kykenisi siihen uudestaan?
miksi en enään osaa.

Olen aivan varma, että jos nyt muuttaisimme takaisin
pääkaupunki seudulle (sinne jonne kuulun)
Pystyisin parantamaan itseäni paremmin.
Ystävät olisivat lähellä, kulta asuisi lähellä,
voisin saada koulupaikan tai aloittaa vihdoin sen työpajan kunnes
kouluissa alkavat uudet yhteishaut.
Minulla olisi enemmän mahdollisuuksia elämässä
ja jaksaisin ehkä luottaa itseeni paremmin.
Olisi tekemistä enkä velloisi itsesäälissä
ja tekemättömyydessä päivästä toiseen.

Huomasin tänään, että kesä meni jotai eides tullutkaan.

On syksy.

Kotona meillä on ollut jo jonkin aikaa huono ilmapiiri.
Äidillä ja isäpuolella on riitansa, emmekä minä tai Mira pysty
antamaan isäpuolelle anteeksi häneen tekojansa.
(väkivaltaa,alkoholismia,alistamista ja hylkimistä).
Äiti sanoi ottavansa lopullisesti avioeron ja tahtovansa takaisin Vantaalle.
Äidillä ei ole täällä muuta, kuin lapset. Ei ihme jos tuntuu kurjalta.
Toivon, että äiti päättää että nyt perjantaina hän lähtee Miran kanssa minun perässäni
junaan.
Ei koskaan palaa, paitsi hakemaan pienet tytöt, kun olemme saaneet asunnon.
ja hakemaan tavaroitamme.
Toivon niin.

p.s. jaksan ikävöidä ikuisuuksiin Leniä.

keep me worm

Aurinkoista päivää, paskaa mieltä.
Ihan sama, kuinka yritän en kykene olemaan onnellinen.
Olen liian kaukana itsestäni, liian kaukana kaikesta mikä merkitsee minulle jotain.
Pitelen itsestäni kiinni jotten hajoa.
En vain tiedä kuinka kauan jaksan pidellä.
Tuskinkaan tarpeeksi kauan, olen heikko.
Tahtoisin olla voittaja ja vahva.
En saa mitä haluan.

Jos uskaltaisin ja tietäisin jonkun ottavan minut
vastaan, hyppäisin kauas.
Kulkisin pois täältä pimeydestä.
Tahtoisin niin takaisin kotiin.
tahtoisin, että joku kertoisi kuinka todella rakastaa, ja muistaisi
minun olevan olemassa.

Olen vain liian uupunut taistelemaan.
Tiedän on säälittävä, on naurettavaa.
Mutta kun olen helvetin katkera elämälleni.
Olen vihainen.
ja vihaan isäpuoltani.

tuokaa villasukat jalkaani, tuokaa kätenne ympärilleni suojaksi.

rakastuin ja tyttö

Tahtoisin olla pieni, koskettamaton ja kaunis.
hennompi, kuin höyhen ja täydellinen.
Onnellinen.
Tiedän ettei asiat joita toivon kulje käsikädessä.

Suljen silmäni ja katson aikaan jota oli ennen.
Tahtoisin saada takaisin sen kuinka olen ollut ystäväni kanssa jokainen päivä.
Ainakin lähes joka päivä.
Me olimme yhtä, ja rakatin ja rakastan edelleen.
Aikaa sitten jo rakastuin.
Voin kertoa salaisuuden.
Olisin ollut valmis rakastamaan vain häntä.
Olisin voinut olla sielunkumppani ja suutelija.
En tiedä miksi en joskus tehnyt mitään asioiden eteen.
Olin vain ja olimme, olimme me ja onnellisia.
teimme sen mitä tahdoimme emmekä välittäneet muista ihmisistä.
Elimme päivää ja olimme.
Se oli jotain täydellistä, vaikka olimmekkin humalassa useammin kuin olisi pitänyt,.
Tiedän sen kyllä, että me molemmat nautimme siitä.
Se on osa meitä kumpaakin.
Siideriä ja sydämmiä.
Lupasimme ja vannoimme ettei meitä koskaan erota mikään tässä mailmassa.
vanhemmat yrittivät saada meidät erilleen mutta kun emme antautuneet.
Olimme vahvoja ja olimme tässä elämässä kaikki.

En tiedä mikä meni vikaan. En tiedä miksi tytön saatua pojan hän siirsi minut taskuun.
Olen piilossa, ja olen poissa.
Tuntuu pahalle ja itken iltaisin.

yritän olla minä

ja sisko

ja taas.

Kotona, kotona keskellä ei mitään.
Matka Vantaalle meni, ensiviikkola ennen viikonloppua kokeillaan uudestaan.
Isäpuoli katkaisuhoidossa alkoholin takia, ja äiti eronnut juuri eilen.
Itkua ja itkua, loputonta toivottomuutta ja alakuloa.
Minulla, äidillä ja koko perheellä.
Olin eilen lähdössä reissuun, kipeenä ja kaatosateessa.
En vain kyennyt jättämään äiti ja siskoja.
En voinut olla niin itsekäs heitä kohtaan kaiken jälkeen.
Äiti puhui minulle puhelimessa itki, pyysi minua jäämään.
Sanoi ettei pärjää ilman minua, äidillä ei ole muuta kuin meidät lapset.
Ja minä tulin takaisin kotiin.

Minulla menee huonosti, yritän silti.

On aivan suunnaton ikävä Leniä

Asun tänään oulunsalossa, asuin vielä ennen Ilolassa vantaalla.
Asun kaukana ihmisistä kunnes saan kultani kanssa asunnon.
Tämä paikka on minulle, kuin pääte pysäkki josta ei pääse taakse päin,
Täällä ei ole ystäviä, ei ihmisiä, ei kauppoja lähellä eikä muutakaan.
Taloamme ympäröi loputon metsä ja pellot.
Asun keskellä ei mitään.
Istun ja mietin, mietin mitä tehdä.
Kuolen tylsyyteen, kuolen sen tuomaan ahdistukseen.
Ehkä aika helpottaa. Ehkä ei.
On vain yritettä jaksaa odottaa, ja uskoa odotuksen palkitysevan minut.

Ahdistus on ylä lukemissa ja se huimaa minua.

Jatkuva rakkaan ikävä, jatkuva ystävien ikävä.
Olkaa ystävät kilttejä ja älkää unohtako minua, olkaa kilttejä ja soitelkaa.
Se tuo valoa kurjuuteen.
Miksi kukaan ei edes yritä ymmärtää?
Minä vain pelkään

caught my love

Minä istun tällä hetkellä Jesperin kotona, Jesperin huoneessa ja ikävöin.
Ikävöin niin, että sattuu.
4 tuntia ja 21 minuuttia sitten ovi aukesi ja kulta lähti vihreissään kohti Parolan nummea.
Jäin ovelle katsomaan perään.
Tänä aamuna heräsin kullan peiton alta, eilen nukahdin sinne.
Oli jälleen mukava viikonloppu.
Hieman alkoholia, aurinko, hyvää ruokaa,rakkautta,seksiä,naurua,saunomista ja elokuvia.
mitä vielä?
Ensi Torstaina tulee hän taas kotiin.
Viime kirjoituksessa kerroin, kuinka tahtoisin sormuksen.
Onnea itselleni, onnea Jesperille.
Menemme ensi Perjantaina kihloihin.
sain lupauksen siitä.
Olen onnellinen, olen onnellinen, olen liian rakastunut.

littlebrother

Rakastan omaa pikkuveljeäni<3

sugared

Rakastan musiikkia, rakastan korviin sulavia sointuja.
Riippuen mielentilasta minkälaista musiikkia tahdon kuulla.
Voisin vain istua hiljaa ja kuulla.
Voisin itkeä ja vajota tyynyjen lämpöön nukkumatta.
Se on monimutkattomuutta ja kaunista.
Musiikki on jokapäiväistä nautintoa.

Elämäni raiteet ovat ruostuneet ja kuluneet.
En ole varma minne ne johtavat.
Jonnekkin pimeään?

Unelmiini on pitkä matka.
Silti tiedän, että ne ovat jossain määrin saavutettavissa.
Jonain päivänä minä pakkaan jokaisen muiston ja tavaran.
Silloin matkaan kohti minun omaa kotiani.
Matkaan minun ja Jesperin yhteiseen kotiin.
Ehkä vielä jonain päivänä vasentakättäni kehystää sormus.
Olen jo pitkään toivonut kihloja.
En tiedä miksi.
Minulle se vain merkitsee hyvinkin paljon.
En toki naimisiin kiirehtisi ikinä, mutta kihlat ovat
pieni lupaus siitä etten jää yksin.
Siitä, että Jesper rakastaa minua ikuisesti.
Olen liian onnellinen rakkaudesta.
Mutta liian surullinen menettämisen pelosta,
epätoivoinen muista mielenhäiriöistä.
Jonain päivänä minä vielä lopetan pelkäämisen,
lopetan syömishäiriön.
Sitten, kun olen siihen valmis.
En minä ole luovuttaja.
Aivan niin, kuin mummuni sanoi " minä selviän, todellinen minä en ole luovuttaja"

If you`re not arounde me, i`m gonna fall.

Mitä mä teen?
Aurinko paistaa ulkona ja on aamu, lähes päivä.
Pitäis pakata, mutta en jaksa.
Päätä särkee kolmatta päivää.
Huomenna kulta tulee lomille ja olen taas hetken onnellinen.
Ikävöin rakasta koko ajan.
Rakkaus syö minua.
Rakkaus hallitsee.

Taidan olla säälittävä ihmisenä.
Epäonnistunut minuna.

muutto on viikonloppuna, enkä vieläkään
tiedä mitä teen.
Helpointa olisi vain mennä mukaan siksi aikaa,
että jesper kotiutuu armeijasta.
Voisin sitten muuttaa sen kanssa. <3

Aurinko valuu tältä kesältä hukkaan, se valuu vain ohitseni, kun istun yksin kotona.
Vasta viime päivinä olen tajunnut sen kuinka yksin olenkaan.
Kyllä minulla on kavereita ja on muutakin, mutta se ei ole sitä mitä tarvitsen
ja tahdon.
Jesperin kanssa vietimme paljon aikaa kahdestaan ja hänen kavereidensa kanssa.
He ovat myös minun kavereitani, mutta eivät he minulle koskaan soita.
En osaisi edes olla paikalla yksin.
En usko osaavani olla koskaan.
Joka ikinen ystävyys suhde on haalistunut.
Kiinni pitäminen on vain liian raskasta.
Tahdon todella olla iloinen.
Tahdon löytää jotakin.

turvallista matkaa helvettiin

Mulla on helvetin tyhjä olo.
Tuntuu vaan niin turhalta kaikki.

Kukaan ei soita, kukaan ei puhu.
Kukaan ei halaa, kukaan ei lohduta,
kukaan ei ymmärrä, kukaan ei ole olemassa,
minä en ole olemassa tai kyllä muut ovat.
Tuntuu hyvin hyvin yksinäiseltä juuri nyt.

Vanhemmat ovat humalassa, ja minä joudun lohduttamaan
pieniä.
Minä huolehdin. Niin äiti ajattelee.
Tiedän illan tullen taas tulevan riitaa ja riitaa.
Äiti huutaa ja syyllistää, huutaa ja haukkuu.
Pudottaa minut maan alle sanoillaan.
Ilman vaikka en mitään tekisikään.
Silloin minä itken yksin, itken ja tahdon kadota kokonaan.

Milloin tämä ahdistuneisuus ja kipu loppuu kokonaan?

Mielentilani on siinä, että peilikin nauraa.
Nauraa ja kertoo kuinka olen lihonut vaikka tiedän etten ole kuin vähän.
Sen ei kuuluisi olla mailman loppu.
Silti tämäkin loputon syömisongelma, ahmiminen ja oksentaminen ja nälkä
kaivaa mieltäni.
Enkä osaa edes irroittaa siitä.

En osaa sanoa miksi en tänään mennyt nukkumaan.
Valvoin koko yön.
Valvoin liikaa ja valvon nyt.
On liikaa ajatella, kun istuu yksin aamun pikku tunneilla.

Tahtoisin vain niin kovasti löytää onnen.
Jos osaisin hymyillä koko ajan enkä vain välillä, olisi helpompaa.
Minusta tuntuu sille, että olen "ei kukaan" ,
olen odottava, olen ulkona mailmasta, olen yksin ja jään yksin.
Jään kun perheenikin jättää minut.
En saa henkeä.

Tänään/eilen oli hyvä päivä.

Mietin juuri, että miksi en ole sellainen kun tahdon.
Miten saan palan entistä itseäni takaisin?
Ehkä pärjään, kun aloitan oman elämän, omassa kodissa.
Ilman lannistavia haukkuja isäpuolelta edes.
Siellä minä olen tervetullut, hän ei ikinä.
myöhemmin lisää.
(kun olen yksin kokonaan kohta)

Mä roikun liikaa mun menneisyydessä.
En millään uskaltaisi irrottautua siitä.
Minä vain odotan, ettei minua hylättäisi.
Toivon etten jäisi tulevaisuuteen yksin.
Tänään kultani astui junaan kohti hämeenlinnaa.
Asepalvelus alkoi ja olen yksinäinen.
Pelkään tuon ajan muuttavan häntä, muuttavan jopa niin
ettei hän enää tunne polttavaa rakkautta minua kohtaan.
Entä jos muutukin itse?
Viime kuussa parasystävänikin sanoi näkemiin.

Nyt äitikin sanoo, koko perhe suoraan sanottuna.
He ovat ostaneet talon oulusta.
Minä en kuulu siihen uuteen elämään jonka he rakentavat sinne.
Minne minä menen?
tahdon valua viemäriin

heinäkuun

Mulla ei ole enään rahaa, mä menen keskiviikkona ahvenanmaalle kullan ja sen
äidin kanssa.
Matkasta ei tarvitse maksaa, mutta en saakkaan ostettua laivalta mitään.
Se on sääli.
Ostin tänään jumbosta kaksi elokuvaa.
-Amerikan beauty
-rakastaa, ei rakasta...
Ostin lauantaina helsingistä
-kullalle silkkiset bokserit jossa paavo pesusieni
-topin itselleni
-rintsikat itselleni
Ja ostin perjantaina myyrmannista:
-mustan ja punaisen hiusvärin
-askartelu valosarjan.


Viikon päästä tähän aikaan minä murehdin tuhottomasti,
murehdin kun kulta on armeijassa.
Pelkään jääväni liian yksin.
Pelkään kutistuvan mailmasta vain enemmän ja enemmän.
Se olisi liian väärin.
En osaa päästää irti omasta mailmastani, en mielikuvista
siitä miltä kuuluu näyttää, kuinka toimia tai ajatella.
Tahtoisin kyllä.
Ilman parasta ystävää on mahdotonta selvitä.
Yksi lanka mailmastani joka piti minua pinnalla on katkennut.
Roikun yhden hopeisen nauhan varassa ja pelkään liikaa senkin katkeavan.
Pelkään koska tiedän ettei mikään ole ikuista.

Joka hetki sanon itselleni onnistuvani, mietin mielessäni.
Mietin kuinka minusta tulee todella täydellinen,
tulee sellainen jota jokainen kykenisi rakastamaan.
Olen niin ristiriitainen itseni kanssa etten tiedä enää kuka olen.
Lenin kirje sai minut ajattelemaan, että nyt minä paranen ja päästä menneestä irti.
Paranen ja tulen paremmaksi jotta saan sen rakkaan tytön takaisin.
Silti ajattelin samalla, että se on turhaa kun hän luovutti jo.
Hän ei minua rakasta tai ole koskaan rakastanutkaan.
Luin vanhoja viestejäni, vielä muutama kuukausi sitten saapuneissa oli Leniltä
"rakastan sua" .
Ei muuta, vain se lause jota kaipasin, lause joka teki minut onnelliseksi.

muistijäljet

Kaupungin äänet jo kuolleet pois
Jäljelle jääneet vain sirpaleet
Maalattuna kasvoilla on merkit kauneuden
Muistijäljet kuitenkaan ei peity alle sen

Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi

Rauta on kylmää vasten poskea
Kättesi jälkeen vereslihalla
Niinkuin polttomerkitty sä olit silmiini
Olet mulle liekit ja minä bensiini

Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi

Sun kädessä on maailma

Heräsin tänään ja paistoi aurinko.

"ei tää oo mailmanloppu"
sanottiin niin.
Se on mailmanloppu, se on loppu.
En tiedä miksi tämä tuntuu näin pahalta?
Miksi kiinnyin liikaa ihmiseen?

Tiedän pelkääväni ihmisiin kiintymistä, ja kestää kunnes uskallan todella
antaa itseni kokonaan.
Annoin ja kadotin.
Lupaus ikuisuudesta katosi.

Tekisin mitä vain palatakseni ajassa.
Rakastatko sinä minua?
Oliko kaikki se valhetta?
Eihän ollut, eihän?

-------------------------------------------------------------------------

joskus on luovutettava

broken love, save me

Olen ehkä liian hyvä uskoinen.
Olen liian kiinni jossain mitä minulla ei ole.
Ei ole enää tänään.
Eilen tähän aikaan olimme tytön kanssa keskustassa,
istuimme luultavasti kaisaniemessä.
Olimme iloisia ja alkoholi oli puuduttanut niitä tunteita jotka sattuvat.
En osannutkaan aavistaa, miten pian kaikki kaatuisi.
Vielä päivällä puhuimme siitä kuinka pieni hetki voi muuttaa koko lopun.
Miten arvaamattomasti se mistä on taistellut voi hajota sirpaleiksi.
Unelmia minulla oli, ja on.
Toivon ja odotan tyttöä.
En ole valmis päästämään irti.
En, kun olen päästänyt muusta irti tytön takia.
Ja hän jätti minut ulos, jätti kun tyttö sai pojan.

On minullakin oma poika.
Poika jota rakastan joka hetki vain enemmän.

Silti en luovuttanut, en koskaan jättänyt tyttöä ulkopuolelle.
Jätin poikani mielummin ja taistelin. Jaoin itseäni ja rakkauttani
heille.
Usein jopa itse kärsin tilanteesta, mutta miten voikaan käydä näin.

Viime yönä tapahtui juuri niin, kuin olen pelännyt jo pitkään.
Tiesin etten kestäisi.

Siksi aikaa mä oon valmis katoamaan varjoksi mun seinälle, kun olet valmis.
Älä laita mua odottamaan liian pitkään, etten katoa kokonaan.

Tänään tahdon luovuttaa.
Heikko, kun olen minä itken.
Itken ja olen yksin.
Menetin ihmisen jolla oli suurempi merkitys, kuin muulla

today ?

Tänään minä pääsin vihdoin kotiin, näiden kuukausien päästä.
Vaihtelin kotiani viertolan,peijaksen ja klondyken välillä.
Ennen tuota aikaa olin usein poikaystävälläni, usein humaltuneena helsigissä.

Nyt kaikki olettaa kaiken olevan hyvin.

Ehkä pääsin osastolta, koska en vieläkään osannut näyttää todellista minua.
En itkenyt kun tahdoin, en pyytänyt rauhoittavia paniikkikohtauksiin.
En kertonu oksentavani, en inhoavan itseäni, en pelkääväni.

Tahtoisin olla nyt oikeanlainen tähän yhteiskuntaan.

Olen liian impulsiivinen kaavoihin, liian liikkuvainen seinien sisälle.
En kestä rajoja enkä sääntöjä, ennen kaikkea elämän rytmi ja säännöllisyys tuottaa hankaluuksia.
Eniten pelkäsin viikkokin sitten.
Mietin jatkuvasti kuinka käy, kun pääsen kotiin.
Kukaan ei ole pitämässä kiinni.
Tottakai äiti tukee minua, mutta tiedän äidin olevan liian
sinisilmäinen ja heikko.
En osaa olla sanelematta valheita.

Kyllä osa minusta on onnellinen tänään.
Aamulla astellessani niiden suljettujen ovien takaa en tiennyt olisinko
itkenyt vai nauranut.
Minut täytti tunne jota et tunnistanut omakseni.
Oli särkevää vilkuttaa ystäville jotka jäivät loukkuun, kun pääsin menemään.

Eilen illalla pelkäsin kaikkien ulkomailmassa jättäneen minut.
Sulkeneet minut vain vanhaan elämään niin,kuin aiemmalla kerralla.

unhappiness

On juhannus aatto, minä olen onneton. Olen vaikka olen rakkaan kanssa.
En vain tiedä mitään enään.
En jaksaisi olla enkä olla olematta.
Oksettaa ja en tahdo tehdä mitään.

tahdon elämän takaisin.

En jaksa vain teeskennellä.

Tälläinen olo tänään.

ikuisuus on helppo saada odotukseen mahtumaan

?

En ole itkenyt moneen päivään.
Paitsi tänään, juuri nyt.
Juuri kun luulin kaiken järjestyvän. Jotenkin vain kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
On sellainen olo ettei minulla ole ketään vierelläni.
Ehkä rakas poikaystäväni, mutta en uskalla luottaa liikaa.

Luin rivien välistä jotain mitä en olisi suinkaan tahtonut tietää.
Joku osa minusta on koko ajan tiennyt, että olen ilmaa.
Paras ystäväni ei enään tarvitse minua.
Ei tarvitse kun hänellä on Mikko.

Tähän asti olen jaksanut nämä päivät osastolla.
Olen jaksanut ajattelemalla, että kun pääsen kotiin aurinkoni nousee jälleen.
Ajattelin saavani takaisin kaiken sen ajan mitä menetin kesästä ollessa klondykessä.
Luulin lenin odottavan minua.

Kun heräsin tänään ajattelin ensimmäisten ajatusten vierellä sitä, että miksi juuri minä?
Miksi minun käy näin?
Miksi minä istun pitkän pöydän ääressä juoden mustaa kahvia suuresta ikean lasista.
Miksi minua muistutetaan syömään lääkkeeni?
Miksi minun pitäisi pian pukeutua ja lähteä peijakseen tapaamaan ravitsemusterapeuttia?
Miksi minä tahdon oksentaa sen yhden näkkileivän ja yhden jukurtin?
Miksi tahtoisin pahan olon tullessa vain kaataa alkoholin alas kurkusta ja huuhtoa sillä lääkkeeni ja nukkua?
Miksi kaikki ystäväni ovat unohtaneet minut?
Miksei elämä olekaan niin kaunis kun sen pienenä ajattelin olevan.

Vielä muutamat vuodet sitten kuvittelin, että kun minä olen iso (16-18 vuotta)
Olen yksinäinen ja aikuinen nainen.
Minun piti opiskella ja tietää mitä tahdon elämältä.
Luulin osaavani elää kuin aikuinen.
Olen vain oikeasti liian riippuvainen ihmisistä, mutta väsynyt pitämään kiinni ihmissuhteista.
Olen masentunut.

p.s. Tahdon suukon Leniltä.
En ole varmaan koskaan ollut näin riippuvainen jostain ihmisestä.
Rakastan tyttöä liikaa.

Viikko ja 1 päivä klondykessä osastolla P7.
Syynä masennus,itkuisuus,anorektisuus,itsetuhoisuus,sääntöjen jatkuva rikkominen ja alkoholi.

Kertokaa kuinka pääsen pois?

Miksi taas... älkää unohtako minua.

aamun nousu

Jos totta puhutaan, en taida olla yhtään sen terveempi kuin joskus aikoinaan.
Minä vain olen nykyään paljon suurempi ja kömpelömpi.
Olen ehkä hieman enemmän eksyksissä toiseen suuntaan.
Alkoholi. Mitä se on?

Missä on onni? Missä on unelmat?

Tänään on päivä jolloin tahtoisin olla jotain muuta.
Olla vahvempi ja rakastettavampi.

morning you

Olen jesperillä, joten aamuja. Taas karkuteillä.
Tiedän, etten pääse tätä tilannetta karkuun.
Todellisuus on kuitenkin kohdattava ennemmin tai myöhemmin.
En vain jaksa ymmärtää sitä miksi kaikki ovat niin kovin
huolissaan minusta.
Enhän minäkään puutu heidän asioihinsa.
On vain ajan kysymys milloin sattuu jotain ikävää.
Kuten siirto kaukaisempaan laitokseen jotta en pääsisi karkuun.
Tai se, että ensimmäisen kerran saan sydämmen rytmihäiriön.
Ei minusta tunnu siltä, että veriarvoni olisivat jälleen yhtä alhaiset, kuin ennen osasto aikaa.
Olenhan minä eloisampi, olenhan?

Tänään en ole vielä kohdannut kasvokkain ahdistustani.
Toivon, että se tänään osaisi pysyä piilossa.
Olo on oikeastaan ihan mukava.
Ainakin hetkellisesti, kun en jaksa ajatella huomista, en jaksa ajatella suurentunutta
kroppaani, tai sitä mitä seuraa kun en tee niin kuin pitäisi.

Tänään Grillaan poikaystäväni perheen kanssa.
Vietämme "kesä" päivää ja aijon juoda siideriä.
Odotan taas innolla.

ahdistus

Tuntuu aivan sille, että kaikki mikä on minun on kadonnut.
Kaikki asiat, jotka odottavat minua ovat päivä päivältä raskaampia ja pahempia.

Kaikuu korvissani huuto,
mieleltäni pakoon en pääse.
Ikuisuudessa keinun.
Merkitseekö unet ja painajaiset?
Arvet ja ajatukset,
kyyneleet ja kuvajaiset?
Eksyneen mielen pelkoa ja kipua?

Saavuta en rauhaa,
en onnellisuutta kestävää.
Tunteen ilon ovat hauraita,
liian heikkoja säilyäkseen jos sattuu.

..

Olen säälittävä ihmisenä, epätoivoinen minuna.
Tuntuu, että olen elämäni pysäkillä jossa joudun olemaan ikuisuuden.
Kaikki tuntuu turhauttavalta ja kurjalta.
Vihaan viertolaa.
Hatkat päättyivät Tiistaina.
Parhaan ystäväni poikaystävä vihaa minua.
Antaisin mitä vain ollakseni humalassa,
mitä vain päästäkseni pois nuorten kodista.
Mitä vain uudesta mahdollisuudesta.
kaikki on harmaata ja kylmää.

Värikkäitä ovat hetket jolloin humallun, värikkäitä hetket jolloin saan painaa
ihoni vasten rakasta.
Hetket jolloin joku sanoo rakastavansa ja tiedän hänen tarkoittavan sitä todella,
hetket jolloin leni on vieressä ja istumme tai teemme mitä tahansa.

Onko minulla todella vain nuo kaksi ihmistä?
Onko nekin siteet hauraita? Pelkään niiden olevan.
Entä jos vain vahingossa minä tuhoan sen hauraan hopean langan meidän väliltämme?
Entä jos en ehdi ottaa langan toisesta päästä kiinni ja sitoa päitä yhteen?
Missä sitten timanttini kimaltaa?

Tänään tuntuu kesältä.
Olen:
siivonnut ja siivonnut kaikkea
pukenut ja meikannut
harrastanut seksiä
juonut ja syönyt
naukkaillut
kirjoittanut
datannut
tehnyt ristikkoa
kuunnellut musiikkia
tehnyt kullalle spaghettia ja jauhelihakastiketta
katsonut salattuja elämiä ja elokuvaa (pilvessä)
jne

Päätin tänään, että minä onnistun pienuudessa. Saan sen ruumiin muodon takaisin josta minä pidin oikeasti.
Mutta tällä kerta en kadota itseäni samalla tavalla, kuin viime kerralla.
Tiedän kyllä etten voisi edes sillä onhan minulla Leni ja Jesu ja muut ystävät jotka tukevat minua. Hymyilyttää.

sallittut:
-salaatit (raejuustolla,3 % fetalla ja light mozzarellalla tai ilman juustoa)
-pinaattikeitto,kasvissosekeitto,tomaattikeitto,sipulikeitto
-hedelmät
-rasvattomat ja maustamattomat maitotuotteet
-kasvikset ja vihannekset
-1 ruisleipä päivässä
-light limut ja viccyt
-ananasmehu (korvaa aterian)
mutta kuitenkin en nyt jaksa listata, kun en edes tiedä pystynkö siihen, ainakin tähtään.
Yritän näin koska en tahdo enää oksentaa.
En tahdo olla minä bulimikko.

älkää pahastuko nyt on vain tämä olo että ajattelen näin.
Syödä päätin kuitenki vain säännöllisesti, leni tuetko minua opettelemaan elämään?

maybe someday i can be happy

sex on fire-kings of leon

Eilen en sitten postaillutkaan enempää.
pelottaa ajatella tänään painoa. Pelottaa ajatella tulevaa.
Nyt paistaa aurinko ja terassilla on mukavan lämmin istua.
Olen yksin täällä ja odotan kultaa.
Kulta tuo kaupasta siideriä tai lonkeroa.
Kaapissa odottaa kaksi siideriä,3 kaljaa, tallinnasta tuotua kaljaa ja viinaa.
Luulen, että olen tänään humalassa.
Ehkä sitten tavaton turhautumisen ja ahdistuksen kaltainen tunne ei tunnu niin voimakkaasti, kuin nytten ilman alkoholia.
Luulen promillejen turruttavan kivun jota tunnen.
Parasta olisi jos Leni olisi myös täällä, istuisimme ehkä viltillä auringossa.
Isoissa laseissa jää kylmää juotavaa ja jääpaloja.
Tupakkaa ja musiikkia.
Naurua ja juttelua.
Se olisi onnellisuutta.
Täytyy tyytyä siihen etten aina saa sitä mikä tuntuisi juuri sillä hetkellä hyvältä.

Mielialani on viime päivinä vaihdellut hyvin voimakkaasti.
Läheiseni tuskin pitävät siitä, mutta minä sille en itse voi mitään.
En osaa kontrolloida itseäni, enkä muitakaan.
Kaikki tunteet kontrolloivat minua.

tahdon sulkea silmäni, tahdon vajota ikuisuuteen.
Tunteiden turta tuska tappaa minun mieleni hiljalleen.
tappaako tämä sisäinen sade minut kyyneliin nopeammin jos annan kivun vallata mieleni
annan veren vuotaa pitkin parketti lattiaa?

love you

Eilen minulla ja Jesulla tuli 7 kuukautta täyteen<3

p.s. kuva on vappuna otettu.

hei

Minä olen "hatkoissa" viertolan nuorten kodista.
Eilen tapasin Lenin,Mikon,Pihlan ja Litan.
Vedin poskelle iskun tytölle joka pilkkasi parasta ystävääni.
Sellaista minä en siedä.
Tahdoin myös antaa Mikon tuntea kipua.
Koska Minusta tuntuu hänen tulleen täysin minun ja Lenin väliin.
Hän kohteli eilen epäoikeuden mukaisesti leniä, myös minua.
Ärsyttää.
Miksei kaikki voi vain olla niin, kuin ennen?

Olen kullan kanssa nyt ja poliisit etsivät minua. siinä vain jos ei muuta tekemistä keksi.
Minä en luovuta.
Palaan viertolaan vasta sunnuntaina, jos silloinkaan. En tiedä.

Eilen Leni sanoi minun laihtuneen. Minä tiedän ettei niin ole.
Psykiatri diagnisoi minulle paniikkihäiriön syömishäiriön ja lievän masennuksen lisäksi.
Myös sanotaan minun olevan alkoholisti? En minä ole.
Juon vain koska se on hauskaa, juon koska se vie pahan olon pois.
Vihaan pahaa oloa.
Se on niin kamala etten osaa edes sanoin kuvailla niitä ahdistuksia joista kärsin päivittäin.
Olen minä silti onnellinen omalla tavallani.
Lupaan päivittää tänään lisää.

Joudut taas aloittamaan alusta ja tunnet itsesi esineeksi

Keskiviikkona äiti soitti, kun istuin kompassilla ja odotin Leniä.
Sanoi, että on tultava kotiin koska sossun täti soitti, että nyt on mentävä laitokseen
rauhoittumaan.
Järkytyin.
Suljin puhelimen ja itkin.
Leni tuli ja lohdutti, kirkasti päiväni ja nautimme hetkestä.
Kävimme raxissa syömässä (pizzaa,sipulirenkaita,raejuustoa,fetaa,lohkoperunoita,kanamunaa,herneitä,maissia,kermaperunoita
ketsuppia,suolaa,maitoa,limua,juustokeittoa,jalopenoa,pitaleipää,pähkinöitä)
+ muuta mielin määrin, monet annokset. Tyhjentäen vatsaa välissä.
Sen jälkeen varsinkin tunsin oloni paremmaksi.
Korkkasimme pihalla siiderit ja sytytimme tupakat (expresso kaakon jälkeen).
Nauroimme ja olimme iloisella tuulella.
Kotiin tulin yöllä.
Aamulla sossut veivät minut viertolan lastenkotiin.
Sanoivat, että minulla on alkoholi ongelma,varastan enkä minä noudata mitään rajoja tai
käy lääkäreissä (veriseurannat jne jne jne jne).
30 päivää katsotaan osaanko olla juomatta, osaanko olla varastamatta ja noudattaa
kotiin tulo aikoja ja elää normaalisti.
Kuulostaa helpolta, mutta tiedän se ei ole helppoa.
Ei ole helppoa, kun himoitsee humalaa.
Ei ole helppoa, kun pelkää ystävien unohtavan + rakkaan unohtavan.
Tänään on Perjantai ja olen nyt kotona päiväloman kunniaksi.
Ja olen juomassa 3 siideriä ja ihan äidin luvalla.
En pelkää jääväni kiinni kun en suostu siihen.

"tajusin, että elämä on täynnä mahdollisuuksia... silti tuntuu surkealta ja ahdistaa jatkuvasti. En jaksa olla heikko. Tahdon vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Väsyn vain liian helpolla, tiedän olevani luovuttaja vaikka ennen en ollut. Tahdon kouluun ja tahdon töitä, tahdon olla lasienkeleli ja täydellinen. tahdon hymyillä vaikka sataisi kuinka. Minä vaikka maksaisin jotta saisin tasapainoisen elämäni takaisin. En enää tiedä kuka olen tai mitä minulla on?"

"rakas leni lupasi minulle ettei jätä minua yksin vaikka joutuisin osastolle tai laitokseen, vaikka olisin vuoden tai vain kuukauden. Minä ikävöin hänen ääntänsä, ja hengistystään, lämpöä ja hymyä, itkua ja naurua, humalaisuutta ja selvinpäisyyttään, uskaliaisuutta ja pelkoa, ihan kaikkea. eniten hänen halia ja olemassa oloaan. Pelkään vain jääväni yksin. Pelkään liikaa menettäväni sen ihmisen joka on minulle merkityksillisin. Opinko koskaan ettei aina minua jätetä jos on vaikeaa?"

bad night

Tänään minua ahdistaa.
Tänään tahdon vajota kauniiseen ja unohtaa kaiken.
Tahtoisin sulkea oveni ikuisesti ja olla yksin.
Tahtoisin kaikkien unohtavan, tahtoisin myös itse unohtaa.
En tiedä mitä sanoa tai tehdä.
Kuitenkin sanon että tuntuu sille etten saa henkeä.

think

Onko oikein pelätä jatkuvasti?

Istuin tänään yksin Kampin aukiolla ja aurinko paahtoi.
Kuuntelin musiikkia ja katsoin ihmisiä.
Katsoin, kuinka he näyttivät onnellisilta ja mietin olivatko he.
Ei minustakaan näe onnettomuuttani.
Sitten tajusin, kuinka kaipaan aitoja tunteita.
Kuinka kaipaan aikaa jolloin kaikki oli helpompaa.
Tänään pienikin asia saattaa tuntua vaikealta.
On useinkin ponnisteltava jotta jaksaa aamulla nousta,
on ponnisteltava jotta suorittaa tehtävät joita on tehtävä.
On ponnisteltava ja yritettävä.
Se tuntuu raskaalta.

"kaikki ne tunteet joita luulin onneksi olivatkin hetkellisiä iloja,
jotka katosivat kuitenkin aina vain nopeammin"

Kesä lähestyy enkä voi olla pelkäämättä, koska viime vuonna
olin hyvin huonossa kunnossa tähän aikaan.
En voi olla pelkäämättä, että menetän parhaan ystäväni,
En voi olla pelkäämättä, että kultani lopettaa rakastamisen,
en voi olla pelkäämättä joutuvani taas kuilun pohjalle,
tai osastolle.
Pelkään miten minun käy.

Tahdon elää.

p.s. pelastakaa tämä kaunis päivä.

Jokaisen ateriani olen vain päästänyt ulos itsestäni.
Suoraan sanoen olen vain oksentanut ja liikkunut tänään. Juossut ja kävellyt, siivonnut ja jumpannut.
Oksentanut.
Mikä minua vaivaa? Miksi en osaa olla?

my day

Oh no I can't let you go, my little girl
Because you're holding up my world
So I need you.
Your imitaion of my walk and the perfect way you talk

It's just a couple of the million things that I love about you

so I need you<3

Eilen oli hurja päivä. Oli kivaa aamusta jo.
Juostiin aamupäivän aikaan Lenin kanssa sukkasilteen sen
vanhempia karkuun pitkin Helsingin katuja,
Piilloteltii ja hiippailtiin.
Minä,mikko ja Leni istuimme Töölön kallioilla ja pidimme hauskaa,
nautimme seurasta.
Olimme valmiita Hietsun synttäri bileisiin.
Kävi huonosti ja illemmalla Lenin vanhemmat löysivät meidät.
Itkin ja olin yksin.
Mutta joo, onneksi Lenin vanhemmat eivät olleet sitten loppujen lopuksi kovin
vihaisia.

Kuitenkin minua vain pelottaa.
Minua pelottaa, että menetän ainoan oikean ystäväni,
pelkään jääväni kauas, pelkään Mikon menevän minun ja Lenin väliin.
En kuitenkaan ole mustasukkainen, koska rakastan kumpaakin.
Pidän siitä, kun ollaan kolmisteen eikä minulla ole ulkopuolinen olo.
Mutta, kun Lenin vanhemmat eivät hyväksy minua millään tavalla.
Uskoisivatko he jos sanoisin, että minä en ole paha?
Uskoisivatko jos sanoisin etten luovuta koskaan,
en aijo päästää ystävästä irti.
Rakastan liikaa menettääkseni.

p.s. tänään on kevään lämpöisin päivä ja olen yksin kotona.
Ahdistaa ja tekee mieli nukkua paha olo pois, mutten kuitenkaan kykene siihen.

p.s

p.s. I love you Leni

mmm

Vihaan aamulääkkeitä. (niiden jälkeen oksettaa aina)

Aamuni oli täydellisyyttä täynnä, parasystävä,waynes coffee, naurua, iloa, onnellisuutta ja jännitystä päiväiseen työ haastatteluun. Töitä tuli.
Ennen haastattelua joimme ystävän kanssa siiderit ja söimme sipsejä ruttopuistossa, myös ruokimme pikku lintuja ja loput sipsit annoimme kotkottaville lokeille.

Jaksoin aiemmin päivällä ajatella etten tahdokkaan luopua mistään elämässäni, ajattelin, että kun nyt on paha olla niin myöhemmin kärsimys palkitaan.
Jaksoin uskoa aurinkoiseen huomiseen ja odotin tulevaa.
Osasin jopa rakastaa hetkeä jossa olin.
Nyt tuntuu sille taas etten tahdokkaan olla tässä.
En tahdo enää odottaa, tahtoisin vain painaa pään tyynyyn ja nukkua kunnes olen onnellinen, nukkua kunnes olen poissa.
Tiedän kyllä tämän olevan vain hetken tunne.
Se on ohi menevää, hetkeksi ainakin.

On vain liikaa, on liikaa jota en voi jättää taakse päin.
En vaikka sattuu, joka minuutti tuntuu vuorokaudelta yksin sateessa.
Keuhkoni ovat liian kivuliaat jotta voisin hengittää, ajatukseni viiltävät mieltäni aina vain enemmän.
Tahdon pois. tahdon.

Oksentelukaan ei ole loppunut.
Viiltelykään ei, ei itku, ei ahdistus ei mikään.
Mutta, kun istun keskustassa tai missä tahansa lenin kanssa on aina helppo olla.
On niin luonnollinen olo ja hyväksytty ja olo että minua tarvitaan ja olen ainutlaatuinen juuri sellaisena, kun olen.
Voin itkeä tai nauraa, voin sanoa miltä tuntuu tai mitä ajattelen.
En häpeä mitään silloin.
Ilman Leniä en eläisi.

bad day or not

Tänään on mun ja mun kullan 6 kk päivä.

Olen onnellinen, mutta silti niin toivoton.
Koko päivän on vain tehnyt mieli syödä ja syödä. Se tarkoittaa, että myös oksennan ja oksennan.
On niin hankalaa.
Katson kuvaa jossa olin vielä hyvin huonossa kunnossa, olin liian laiha ja ahdistun.
Ahdistun vain koska en enää näytä samalta.
Minä en enää kykene kontrolloimaan itseäni samalla tavalla, kuin silloin.
Annan mitä vain kunhan joku lahjoittaa minulle osan omasta itsekuristaan.
Tai jos joku tahtoo taikoa minut terveeksi, jotten tunne jatkuvaa syyllisyyttää siitä, että
melkein tervehdyin ja annoin itseni kasvaa valaan kokoiseksi.
Olen varma etten koskaan omin avuin pääse eroon syömishäiriöstäni.

Ahdistaa niin helvetisti, että tuntuu siltä, että hajoan.
Vatsani roikkuu, kun istun se tuntuu niin vitun kamalta.
Ääää.

Ehkä liian säälittävää. Anteeksi, anteeksi.
Huomenna kuitenkin on parempi olla.
(toivottavasti)

someday

Tänään vihdoin netti toimii kotona! oli jo aikakin ja pääsin vihdoin päivittelemään tännekin
(kun kullan luona en kirjoita tänne, koska en tahdo hänen lukevan tätä blogia).
Toisin sanoen en tahdo avata koko mailmaani hänelle.
Kyllä toki kulta tietää ongelmistani, mutta ei niin suoraan kerrottuna ja peittelemättömillä sanoilla.
Kaikille, kun ei voi kertoa suoraan kaikkea ilman, että häpeää.
Huomenna tapaan parhaan ystäväni rautatienasemalla kello 10.
Ostamme hiusvärit ja menemme kampin vessaan värjäämään hiuksemme,
Ajattelin mustaa ja punaista.
uskoisin, että olemme huomenna illalla viimeistään taas humaltuneita.
Huonoja, kun olemme olemaan selvin päin.
Älkää edes kysykö miksi.
En tiedä, tai ehkä luulen tuntevani oloni onnellisemmaksi humalassa.

Tänään en juonut ja tänään tuntuu siltä, että kaikki järjestyy.
Ehkä kaikelle onkin tarkoituksensa,
ehkä pitäisi olla onnellinen tässä hetkessä,
ehkä pitäisi olla vahvempi sairautta vastaan.

Ensimmäisenä aamulla, kun herää särkee uusiin lävistyksiin.
Ensimmäisenä on ajatus pelkästä läskiahdistuksesta.
Juon kahvia ja kahvia ja kahvia.
Ajatukset ei riitä pidemmälle postaukselle tässä mielentilassa.

viikonloppua

Viikonloppuna en ehtinyt postailemaan, en ollut edes kotona.
Perjantaina join ainakin 7 lonkeroa ja 3 siideriä + kaljaa ja salmaria hiukkasen.
Joo liian paljon tiedän.
No aikaiseksi saatiin minulle uusi huulilävistys.
Nyt on alahuulessa 3 korua, ylähuulessa 1 koru, napakoru,kielikoru,nenäkoru,nännikoru ja kulmakoru.
Sattuu sattuu.
Lauantain vietin ystäväni kanssa vuosaaressa ja myöhemmin päätyimme taas keskustaan
ja olimme hyvin humalassa.
Oli hauskaa, oli kivaa.
Kunnes puhuin äidin kanssa puhelimessa, huusin äidille ja äiti huusi minulle.
Myöhemmin äiti soitti ja itki tajuttomasti, en osannut sanoa mitään.
Tiedän, että äiti on vain huolissaan bulimiastani, juomisestani ja ikävöi, koska
vietän kotona liian vähän aikaa.
Yksi syy siihen etten viihdy kotona tällä hetkellä on se etten voi olla ahmimatta ja oksentamatta,
kun olen yksin huoneessani tai yksin kotona.
Oksettaa olla näin heikko.
En uskalla takuulla mennä vaa`alle ainakaan kuukauteen.
Päätin kuitenkin, että huomenna skarppaan lujemmin, kuin koskaan.
Suunnittelin itselleni listan siitä mikä on sallittua syödä.
Mikä on sallittua ettei tarvitse oksentaa.
Liikaa en kuitenkaan syö, en liikaa sillä en kestä mailmaani tämän kokoisena.
Tunnen itseni laajemmaksi, kuin pitkään aikaan.
En kestä peilejä huoneessani, en kestä näyteikkunoita keskustassa,
enkä peilejä kauppojen pukukopeissa.
Tahdon kuihtua tähdeksi.

On pirteä päivä. Aurinkoista.
Tajusin olevani katkera kaikelle.
Vatsa kurnii ja kello on 11.14.
Minä, kun päätin etten syö kotona.
Äiti vain ajattelee, että oksennan ja syön turhaan.
Näytän pystyväni olemaan oksentamatta enkä syö...
Vaikka onkin huono olla.

pikkulauantai

Tällä hetkellä tuntuu helvetilliseltä.
Tuntuu siltä, että hajoan.

Opiskelu paikoista ei ole tietoakaan, enkä jaksa nähdä vaivaa sen eteen.
Vanhemmat ovat täysin tuntemattomia minulle,
Jokainen aiempi ystäväni on tuntematon,
olen itse tuntematon.
Juon ja juon, vaikken tahdo.
Tiedän olevani ongelmien keskellä.
syön lääkkeitä vaikken tarvitse niitä, kun taas jätän lääkärin määräämät lääkkeet syömättä,
Kärsin jatkuvasta väsymyksestä ja mielialan vaihteluista,

Tänään olin päivän kaupungilla ystäväni kanssa.
Tapasimme ja molemmilla kurni vatsa.
Päälle joimme siideriä ja lonkeroa.

En tahtoisi olla tässä mielentilassa, en tahtoisi olla tässä elämäntilassa.
Ehkä tämä kaikki ahdistus ja paha olo on vain vaihe jota elän ja pääsen siitä yli, kun on sen aika.
Minä todella toivon niin.
Tarvitsen vain uuden mahdollisuuden itseltäni, niin myös muilta.

Tahdon vain olla onnellinen.

p.s. Kevättä ei näy, kesää ei näy, olen täynnä unelmia jotka ovat liian kaukana
ja olin tänään humalassa, niin myös eilen. voi...

In my cold and rainy days

Reflections got so clear and
The mirror hurts but it can't lie
The shell I built is broken
The fire's back to melt the ice
My life is like the thunder
How could I live without the sound
Acting a part I blundered
I change my skin
I'm back around!

You live for just another day
You breathe for just another day
Nobody hears you when you pray
Nobody hears you and she's A-way
And your heart is broken
And nobody hears you
You're running out of life
And to die is easy
Cause nobody hears you
But you cannot leave her
She's your little suicide
She's your little suicide
You breathe for just another day
You love for just another day
This fuckin' world cannot erase
The pain you feel and she's Away

-------------------------------------

Aamulla, kun heräsin hymyilin.
Mä ailahdin, mä oksensin.
Mä ahmin ja jäin kiinni.
Äiti sanoi ettei jaksa enää välittää.
Sanoi ettei se auta.
Mä tiedän ettei kukaan mua auta.
Mua ahdistaa, mua surettaa.

Itkin ja itkin ja nyt särkee päätä.
Meikkini valuivat poskilleni ja taas tein viillon ja toisen.
Vuodatin verta ja lakkasin itkemästä.

lust worthy

Sattuu, kun suljen silmäni.
Olenko minä tullut sokeaksi? Olen tullut sokeaksi elämälleni.
Olen totaalisen eksynyt.
Kuka pitää minusta huolen?

Olin eilen kullallani ja olin jälleen hyvin kiukkuisella tuulella.
Rakkaani jopa uskalsi sanoa, sen ettei tiedä miten jaksaa.
Itkin sanoille, itkin tunteilleni.

Hetken olin varma, että hän jättää minut, olin varma,
että olin rikkonut jälleen jotain kaunista.

Kevät ei näytä jälleen merkkejänsä. Sataa lunta jatkuvasti,
on kosteaa ja kylmä.
Missä aurinko ja lämpö?
Kuivunut asfaltti ja alastomat puut joihin niin kovasti yrittää kasvaa uusi elämä,
missä kesätakit ja ballerinatossut?
Entä aurinkolasit ja viltit?
Eväsretket ja värit?
Ei minulle ole kevättä eikä kesää.
Olen jäänyt ikuiseen talveen ongelmieni kanssa.
Pahinta on se, etten jaksa tehdä asioille mitään.
Itken ja murehdin mutten tee mitään.
En jaksa enää yrittää.

day

Olin Keskiviikkona alakuloinen ja illalla + yöllä humalassa,
Olin Torstaina krapulassa ja päivällä ja illalla humalassa,
Olin Perjantaina iloinen ja iltapäivällä,illalla ja yöllä humalassa.
Tänään olen vittuuntunut ja tähän aikaan aamupäivästä selvinpäin.

Kotona menee huonosti.
Vanhemmat ovat epätoivoisia minun suhteeni.
Minä en jaksa välittää.
En jaksa en.
En tahdo välittää, olla vain.

Rakkausrintamalla tuli eilen 5 kuukautta täyteen.
En ymmärrä miten kultani jaksaa minua.
Jaksaa valheitani ja feidauksiani jatkuvasti.
Jaksaa kiukutteluani ja väsymystäni.
Toivon, että jaksaa loppuun asti.
Yksin en pärjäisi tässä elämässä.

Ulkona paistaa aurinko toista päivää.
On lauantai.
Tahdon hymyillä, tahdon nauraa. Tahdon itseni takaisin.

Dope stars inc.-lost

arh

Mä seison lasin sirujen päällä ja mun jalkoihin sattuu.
Aivan sama.
Sattuu niin paljon, että olen turta.
Tahtoisin asettua mahalteen sirpale peitteen päälle.
Lasi viiltäisi kaiken pois, se saisi minut enkeliksi.
Se vuodattaisi minusta pahuuden pois.
En jaksa olla kipeä, en jaksa olla tuomittu ikuisuuteen.

Äiti on humaltuneena, isäpuolikin.
Käskivät minun tulla eilen kotiin ja tulinhan minä.
Koko illan kuuntelin jatkuvaa vähättelyä itsestäni.
Jatkuvia sanoja jotka satuttivat.
Olisi heidän mielestään parempi jos olisin kadonnut aikaa sitten.
Sanovat, että olisi perheemme onnellisempi jos opettelisin olemaan tai lopettaisin kokonaan.
On turhaa heidän mielestään elää näin.
Turhaa yrittää, jos ei osaa kuitenkaan.
Itkin yön ja itkin aamun.
Enää en jaksa vuodattaa kyyneltäkään.
En tuhlaa itseäni heidän takiaan.
"Olen menettänyt sinut jo aikaa sitten ja tiedän, etten voi saada sinua koskaan takaisin, olen luovuttanut" niin äiti sanoi ja itki.
Olin hiljaa ja suljin huoneeni oven. Tahdoin huutaa.
Tuntuu jokainen sana minua vastaan iskulta mieleen joka tappaa.

tunteena ahdistus

Mä päätin tänään, että mä aijon kadottaa itseni.
Ehkä hyvin hitaasti ja tuskallisesti, mutta tahdon kadota kauniisti.
Tahdon vajota hiljaisuuteen ja olla enkeli,
tahdon kerrankin onnistua ja olla ylpeä itsestäni.
On kurjaa, kun joutuu aina myöntämään olevansa surkea häviäjä.

Ja minähän tänään kokeilin miltä tupakan tulipää tuntuu ihoa vasten.
Se poltti, se poltti hyvin ikävästi.
Se tuntui kuitenkin hyvältä, paremmalta, kuin yksikään viilto jälki ranteessani.
Vieläkin silitelen pyöreää palojälkeä ranteessani ja hymyilyttää.

En suinkaan ole tyhmä, olen vain häviäjä.
Nyt olo tila:
ahdistaa, läski ahdistaa, vanhempien humalaisuus ahdistaa,
pelottaa.
Tahdon olla keijukainen.
Ei en ole vielä, olen vain ruokaa rakastava peikkotyttö.
Tyttö joka syö niin kauan, kunnes meinaa tukehtua itseensä,
tyttö joka tukehtumisen jälkeen kumartuu ja päästää kaiken ulos.
Vaikka en usko kaiken tulevan ulos. Olisinhan minä jo olematon.

Jokainen kerta, kun syön ja oksennan tai jätän oksentamatta
on tuskainen tunne sisälläni.
Tahdon olla terve tai hyvin sairas.
En tahdo olla epämääräinen bulimikko.
Häpeän peilikuvaani.

shut up